Sää on aamulla pilvinen, mutta sadetta ei ole. Nyt on hyvä päivä lähteä pikaisesti patikoimaan talolta lähimaastoon.
Päämääränä on vain 1160 metrin korkeudessa oleva naapurivaara, josta näkyy kuitenkin hyvin kotilaaksoon. Sää on sen verran pilvinen, että korkeammat huiput ovat piilossa eikä niitä kannata ainakaan näkymien takia tavoitella.
Kävelyretki tekee Vilholle hyvää, kuten aina liikunta. Reitti on verrattain helppo ja poluilla liikkuu lähinnä eläkeläisiä, sillä saksalaiset ovat kerta kaikkiaan innokkaita ulkoilijoita. Annikin jalka on kipeä, mutta ylös päästään kyllä. Näkymät kotilaaksoon ovat hyvät, eikä sää ole lopultakaan hullumpi ulkoiluun.
Iltapäivällä Annikki pesee kellarikerroksessa emännän kanssa vaatepyykkiä. Talo, joka näyttää ensin kaksikerroksiselta, mutta onkin kolmikerroksinen, on lopultakin hyvinkin nelikerroksinen, sillä kellarikerros ei ole mikään kellari, vaan täynnä toimivaa tilaa, kodinhoitohuonetta ja pesulaa. Vilho laittaa kevyttä lounasta suuresta säilykepurkista, sillä saksalaiskaupat ovat täynnä hyviä keittoja, joita myydään säilykkeinä.
Illan tullessa pilvet vaeltelevat vuorilla ja lopulta sataa ihan kunnolla. Ukkonen tulee taas ja jyrinä kaikuu vuoristossa kuin lentokoneen kumu. Annikki tarvitsee lepoa ja hän sujahtaakin höyhenpeiton alle petiin. Vilho tutkii olutvarastojaan ja naputtelee tovin tietokonettaan. Ilta on pikkuisen viileä, ja maaseudun hajujen joukkoon tulee taas savun tuoksua. Vilho nukahtaa tietokoneensa ääreen, vieressä vaimo jo tuhiseekin unten mailla päiväuniaan.
Illalla syödään Annikin paistamat pihvit kotona. Kyytipoikana on kaalisalaattia, joka on täällä erityisen hyvää einestä, samoin kuin tutumpi perunasalaatti. Alkuyön sataa, mutta se ei suuremmin haittaa, sillä nyt seurataan maajoukkueiden edesottamuksia Euro-karsinnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti