Tämän matkan aikana on tiedotusvälineitä on hallinnut pari aihetta, jotka molemmat liittyvät juniin. Ensin puhuttiin "natsien kultajunasta", joka on ilmeisesti löydetty Puolasta, saksalaisittain Breslaun kaupungista (Wroclaw).
Toinen juna-aihe koskee sitten käsiin räjähtänyttä pakolaisongelmaa Unkarissa. Pakolaiset, syyrialaiset ja afrikkalaiset, ovat pyrkimässä Itävaltaan ja Saksaan junilla, mutta matka on paljolti pysähtynyt Budapestin rautatieaseman liepeille. Lopulta väkijoukko on lähtenyt kulkemaan jalan kohti rajaa. Nyt viranomaiset pyrkivät järjestämään joukolle busseja, jotta kansanvaellus saataisiin hoidettua. Kuten Annikkikin muistutti, vain viisi kuukautta aiemmin pariskunta vietti kevättä Budapestissä, eikä pakolaisongelmaa ollut olemassa tässä mitassa – silloin puhuttiin toki unkarilaisten suunnittelemasta raja-aidasta. Aitaa tai ei, niin nyt ongelma on muuttunut täysin konkreettiseksi.
Ei ole Vilho nytkään kaukana tästä kriisistä, vaikka se ei Baijerissa mitenkään näy. Itävalta on vain parin nyppylän takana, ja toisaalta Saksa on monen pakolaisen päämaali. Pääministerit kokoustavat erilaisilla kokoonpanoilla ja antavat vuorotellen lausuntoja asiasta. Mutta vuosi 2015 on tuonut ihan uudenlaisen vyöryn Lähi-idästä ja Afrikasta ensin Välimerelle ja sitten miltei kaikkialle Eurooppaan. Ennen Budapestia ruuhkaa oli Ranskassa, jossa väki pyrki Kanaalin tunneliin ja siten Britanniaan.
Vilho ihmettelee kriisiä lähinnä samalta kielialueelta, mutta melkein koko Itävalta ja iso kasa Alppeja on Vilhon ja Budapestin välissä. Väkisin täällä vuoristossa tulee mieleen se, että Alpit olivat aina antiikissa se, este, joka piti pohjoisen laumoja poissa viljavasta Italiasta Rooman valtakunnan aikana. Silloin nämä alueet olivat hyvin metsäisiä ja puiden takaa kurkki alkuvoimaisia gootteja. Nyt metsiä on hieman vähemmän, niityt ovat vihreitä ja pellot viljavia, talous täyttä rautaa ja sileät tiet ovat täynnä saksalaisia huippuautoja. Nyt tulijat Alppien takaa ovat etelästä, ennen pohjoisesta.
Sateisena päivänä Vilho tekee kuitenkin muutakin kuin pohtii Eurooppaa. Hän käy omin päin kävelyretkellä kotirinteillä, sillä Annikki on toipilaana. Sää onkin ihan hyvä lopulta ja kävely rinnepoluilla sujuu hyvin. Vähän pidemmälle päästyään polku kuitenkin nousee hyvin jyrkästi ja nousussa tulee lämmin. Polku menee hyvin miellyttävissä metsissä, pyökkien, kuusien ja tammien keskellä. Vilho haluaisi tutkia näitä vehreitä metsiä tarkkaan, opetella kasveja ja puulajeja – ja tietysti kavuta yhä korkeammalle, askel askeleelta.
Korkeammalla polku vie metsätielle ja sillalle, jossa tie ylittää puron. Paikassa on hyviä näköaloja huipun suuntaan ja silloin tietä pitkin marssiikin tusina saksalaista, jotka tekevät Vilhosta ensitilassa ryhmävalokuvaajan.
Vilho palailee Krünin suuntaan ja saa olla jälleen melko rauhassa. Maastossa on paljon ampumalavoja, joista metsästäjät ampuvat gemssejä. Haukkoja näkyy jälleen taivaalla ja metsässä tiaisia, lähempänä jokivartta kuusikossa on myös punatulkkuja. Vilho palaa jälleen Iser-joen yli, katsellen virran kalkkipitoista vettä. Joki vaikuttaa tässä vaiheessa vuotta kesyltä, kun vettä menee vain leveän joen pohjauomissa, mutta menomatkalla Vilho huomasi, että isokin tukki kulki hyvin liukkaasti virrassa. Pääskyset jatkavat lentoaan uoman yllä, sujahtaen usein kävelysillan alta.
Illalla televisiossa on Saksa – Puola -karsintaottelu. Saksa hoitelee pelinsä verrattain varmasti luvuin 3-1, mutta pelaamisessa on vieläkin tiettyä ylimääräistä rentoutta. Silti maajoukkuevalmentaja Löw voi huolettomasti juoda espresson kisastudiossa pelin jälkeen, etenkin kun sarjataulukko näyttää jo todella hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti