3. Pikkuisen Ministä, vähän Garmischista ja muutenkin koekävelyllä kylän laitamilla

Saadessaan Mininsä avaimet autovuokraamosta, Vilho ei tajunnut lainkaan auton paikallista alkuperää. Olkoonkin, että sana alkuperä on tässä tapauksessa melko harhaanjohtava, autotehtaiden maailmassa alkuperä on yksi ja omistaja sitten ihan toinen juttu. Sen verran kuitenkin tiedetään, että vuonna 1994 BMW osti legendaarisen brittiläisen autotehtaan Roverin. BMW hajotti Roverin liiketoiminnan vuonna 2000, mutta säilytti kuitenkin tuolloin Roverin omistaman Mini-konseptin. Vilhon ajama Mini Cooper on siis lopultakin BMW. Näitä Minejään BMW valmistaa Cowleyssa Englannissa ja Itävallan Grazissa, Magna Steyr -autotehtaalla.  Kertauksena sanottakoon, että BMW tulee sanoista Bayerische Motoren Werke – autotehtaan pääkonttori löytyy Münchenistä.

Mini on mainio peli ja yksinkertainen Vilho saa siitä monenlaista iloa. Auton ohjaus on miellyttävä ja koneessa on selvästi potkua. Ajotuunausta saa vaihdettua akselilla Sport–Eco, vaihteita on kuusi ja autossa on nappuloita ja vipuja niin paljon, että moni pikkupoikakin hiljenisi hetkeksi. 

Moderni auto muistuttaa Vilhoa siitä, että kaikki ihmisen luomat ongelmat ovat ratkaistavissa. Olemme tehneet tukun virheitä, mutta meillä on edelleen voima ja taito. Vilhon lapsuudessa autot olivat savuttavia hirviöitä, jotka kuluttivat paljon eikä hienoja nappejakaan ollut kovin montaa. Tietämisestä – siitä että näemme välineillämme miltei kaiken koko maailmassa – on tullut meille vääjäämättä ylipääsemätön ongelma. Meillä on rajattomasti tietoa planeettamme ongelmista, mutta meillä ei koskaan ole tietojemme vaatiman mittakaavan ratkaisuja tai parannuskeinoja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme kyvyttömiä, koska totisesti olemme keinoiltamme pystyvämpiä kuin koskaan aiemmin.

***

Vilho ei kuitenkaan pysty estämään Wallgauhun saapunutta sadetta putoamasta. Korkeimmat huiput ovat kadonneet vahvan pilviharson peittoon ja alhaalla nautitaan tihenevästä tihkusateesta. Silti kaksikon pitää nyt lähteä kokeilemaan varusteitaan alppipoluille. Sinne pääsee onneksi ihan kotipirtistä kävelemällä.

Jokilaaksosta päästään pian metsäiselle lehmien laidunmaalle. Maasto nousee pian, mutta testilenkkiä ei sateessa jatketa pitkälle, sillä ylhäältä ei näe mitään. Sadeviittoja ainakin tulee kokeiltua, sillä sade jatkuu koko ajan. On kuitenkin mukava saada raitista ilmaa ja päästä vähän polulle.

***

Iltapäivällä pistäydytään Garmisch-Partenkirchenissä. Vilho ei kuitenkaan kiinnosta veivata autolla pikkusateessa kovin pitkään kaupungin kaduilla. Ehkä tänne voisi tulla kävelemään jonain päivänä, mutta nyt ei suuresti huvita. Autosta näkyy muutama kunnon rinne, mäkihyppypaikkaa ja tietysti kaupunkielämää.

Palatessa ohitetaan ampumahiihtopaikka ja autostakin näkyy maalitauluja rivissä. Onneksi sentään lunta ei vielä täällä alhaalla ole. Niittyjen päällä liitelee muutama isompi haukka ja hieman alempana näkymän poikki lentää tuulihaukka.

Lomalaiset palaavat alppitalonsa toiseen kerrokseen ja syövät pientä välipalaa. Meno on edelleen todella unista. Vilho jatkaa kenttäkokeitaan erilaisten olusien kanssa. Kalja on edullista ja erinomaista, eikä lajeista ole puutetta, vaikka pysyttelisi suurin piirtein alueen omissa panimoissa.

Illalla Vilho saa Annikin innostettua iltakävelylle, lupaamalla tutustumista lähilaitumen lampaisiin. Kävelyretkellä näkyykin lampaita ja yksi vallan innostunut lehmä. Sivuniityllä raidallinen kissa on iltametsästyksellä. Vaikka näkymät ovat vallan agraareja aittoineen ja niittyineen, niin silti kylä on hyvin huoliteltu ja puhkuu nykyaikaista hyvinvointia. Baijerissa maaseutu vain on vaurasta ja siistiä.

Kotinurkilla on parin talon päässä majatalo, johon väki painelee syömään. Annikki saa helposti Vilhonsa suostumaan ulkoruokintaan, ja niinpä asunnolla poiketaan vain lyhyesti ja sitten kaksikko suuntaa pienen majatalon alakerran ravintolaan. Meno on mutkatonta, ruoka konstailematonta ja hyvää. Annikki syö naudan paistia, herneitä ja muusia, Vilholle tulee grillistä possua, kirsikkatomaatteja ja ranskalaisia perunoita. Sitä ennen Vilho on jo saanut lautasellisen salaattia. Juomana on vettä, Vilholle olutta ja Annille iso lasillinen viiniä. Koko lysti maksaa 35,50 €. Ruoka on maittavaa ja kaikki käy sujuvasti.