Unessa Vilho päätyy trooppiselle saarelle merkillisellä tavalla - se ei hämmästytä Vilhoa, sillä hänen unissaan sattuu tuon tuostakin merkillisiä asioita. Vilho nimittäin haaksirikkoutuu purjealuksella mukavasti aution saaren rannan tuntumaan ja pääsee peräti kuivin jaloin maihin asti. Laivassa ei ole muuta väkeä, sillä koko miehistö on Merimiesunionin uusien säännösten innoittamana lähtenyt kesken kaiken vuorotteluvapaalle. Näin on siis saatu aikaan siisti haaksirikko ilman henkilövahinkoja tai turhaa meressä likoamista.
Saarella alkaa sitten Vilhon robinsonadi. Sana tuntuu jäävän unessakin pyörimään Vilhon päähän ja hetken kuluttua Vilho toistelee hiekkarannalla taapertaessaan sanoja "promenadi, limonadi, serenadi". Promenadi autiolla saarella janottaa tietysti, vähemmästäkin tulee limonadi mieleen. Muutama papukaija nauraa räkättää musikaalisesti Vilhon rahjustamiselle, ja siinä on sitä serenadia. Vilho päättää lopettaa välittömästi alitajuisen loppusoinnutamisen välttyäkseen lisänöyryytyksiltä unessaan.
Hieman myöhemmin unessa Vilho kohtaa saarella kaksi apinaa ja antaa näille nimeksi Tiistai ja Torstai. Vilholla ei ole aavistustakaan vallitsevasta viikonpäivästä, mutta autiolla saarella sekoiluun kuuluu perinteisesti paikallisten nimittely viikonpäivien mukaan.Vilho tahtoo kunnioittaa perinteitä.
Unen kolmannessa vaiheessa Vilho löytää mittavan luolaston saarelta ja ryhtyy pelastamaan sinne Tiistain ja Torstain kanssa laivahylyn rahtia ynnä muuta irtaimistoa. Aluksessa on 24 000 pulloa ranskalaista punaviiniä, gramofoni, 77 savikiekko-äänilevyä sekä kapteenin XL-kokoinen riippumatto. Apinat osoittautuvat lyömättömiksi logistisissa järjestelyissä ja pian Vilho huomaakin kantavansa tauotta pulloja saaren erinomaiseen luolastoon Tiistain ohjeiden mukaan. Välillä syödään merkillisen makeita ja mehukkaita hedelmiä, sitten jatketaan taas töissä kunnes koko rahti on siirretty turvaan. Unessaankin Vilhon on urakan jälkeen niin väsynyt, että retkahtaa lopulta kapteenilta perittyyn riippumattoon niin että palmut heilahtavat.
Paratiisisaarella elämä alkaa hymyillä vähitellen. Vilholla on lomaa, täysimittainen viinikellari ja hyvää seuraa. Iltaisin kokoonnutaan iltanuotiolle muutaman punaviinipullon kanssa ja tähyillään tähtiä gramofonin soidessa. Välillä vedetään haikea yhteislaulu. Torstai tekee maittavaa barbecue-ruokaa ja jälkiruokahedelmiä on yllinkyllin. Ilma on aina lämmin ja aurinkoinen, eikä horisontissa näy häiritseviä pelastusaluksia tai muuta joutavaa linjaliikennettä.
Lystiä ei kuitenkaan voi jatkua ikuisesti Tiistai tuntuu olevan hieman niuho punaviinipullojen suhteen, huomauttelee pikkumaisesti huoltovarmuudesta, ja Torstaikin patistaa Vilhoa rakentamaan hirsimökkiä, valamaan saviastioita ja asentamaan satellittivastaanotinta. Muistiinpanojakin pitäisi tehdä ja kehittää monipuolisesti haaksirikkoisen taitojaan. Vilho ei jaksa pingottaa joutavien viritysten kanssa, vaan päättää herätä vähitellen.
Aurinkoa on valvemaailmassa vähemmän kuin unessa. Silmät avatessa valkenee kuitenkin vähitellen sekin seikka, että tänään on taas matkapäivä ja edessä on tuhansien kilometrien lentomatka kaukaiselle saarelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti