Yöllä on satanut useaan otteeseen ja välillä reilustikin. Pariskuntamme heräilee 0830 ja suuntaa pian aamiaiselle. Vilho pukeutuu aterioilla pitkiin housuihin ja kauluspaitaan, vaikka pukukoodi koskeekin vain päivällistä. Tosin uimapuvussa ruokailuun ei saa tulla päivälläkään ja illalla edellytetään pitkät housut.
Aamiaisella on tarjolla sarvia, leipää, pannukakkua, creppejä ja muita leivonnaisia. Brittiläisessä hengessä saatavilla on myös kanasta valmistettua (maukasta) makkaraa, papuja tomaattikastikkeessa ja perunapaistosta. Henkilökunta paistaa toivomuksesta tauotta omeletteja ja tietysti saatavilla on tuoremehua, teetä ja kahvia. Vielä löytyy tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Ruoka on vähäsuolaista ja se sopii Vilholle.
Kahvi on sangen mietoa ja kelpaa lähinnä varmaan englantilaiseen makuun, mutta Vilho juo sitä silti muutaman kerran päivässä, sillä kaikki neste on tarpeen. Tee on peräisin Mauritiukselta ja se on melko hyvää, hieman mietoa sekin. Huoneessakin on vedenkeitin, pikakahvia ja teepusseja - parhaan tsaikan saakin itse laittamalla.
Lounaalla Vilho löytää itsensä jälleen paistopisteeltä ja suklaanruskea keittäjätär saisi sankarimme syömään varmaan korallinpaloja. Vilhon piti hakea paikalliseen tapaan laitettua riisiä ja linssikastiketta, mutta löysikin itsensä taas suuren wokkipannun luota ja neito latasi jees-jees-myöntelevälle Vilholle pastaa lautaselle ja kaksi palaa erinomaista, paistettua tonnikalaa. Pasta tehdään perin italialaiseen tyyliin, hämmästelee Vilho. Italialaisia täällä ei kuitenkaan näy, eikä espanjalaisia.
Vilho ottaa toisella kierroksella intialaistyyppistä linssikastiketta ja riisiä, lisää vihanneksia ja pikkuisen nautaa. Sitten alkaa taas urheilu, sillä mies on hakeutunut “home made chilli” -purnukan luo. Vihreänharmaa löysä tahna on aika töpäkkää tavaraa ja Vilho ruiskii sitä riisiannokseensa voimansa tunnossaan. Seuraavassa vaiheessa Vilho tyhjentää juomakarahvin ja olutkuppinsa ja pyytää täydennyksen molempiin. Parasta lääkettä chili-temppuun on kuitenkin aika ja tuoreista hedelmistä tehty hedelmäsalaatti, jota Vilho syö aina kun sitä on tarjolla. Lopuksi lounas päätetään kahvikupilliseen ja pariin keskimakeaan torttupalaan.
Aamiainen on jaossa 0730-1030, lounasta saa 1230-1430 ja päivällistä 1900 alkaen. Jos iltapäivällä alkaa hiukoa, baarista voi ottaa kakkuja ja kahvia/teetä lounaan ja illallisen välissä. Ruuasta ei siis ole puutetta. Iltapäivän voi viihdyttää itseään koktaileja juoden ja päivällisen jälkeen suuri osa porukasta jää baariin nauttimaan virvokkeita. Päiväohjelman ydin ja runko onkin sitten siinä. Jos haluaa käydä uimassa altaalla tai meressä, niin kumpikaan ei ole kaukana. Vilho on huomannut, että päivä menee ihan mukavasti ilman lisäohjelmaakin.
Toki elämään pitää saada sen verran liikettä, että päivän kuumimpaan aikaa täytyy lähteä taas kylällä käymään eli Trou d’Eau Douceen- nyt Annikki on Vilhon mukana. Trou d’Eau Doucen katolisen kivikirkon luota löytyy risteyksestä mainio pikku supermarketti, josta Vilho löytää paikallista siideriä, paikallista punaviiniä ja vielä pullon Bordeaux’n punaista. Jääkaapista otetaan kylmät juomat - shandy ja päärynälimsa - ja ne nautitaan ulkona suuresti virkistyen.
Aikanaan Vilho saa tutkimuksissaan selville sen, että saarella ei kasva omenoita, joten siideri on kyllä tehty paikan päällä, mutta tuontiomenoista. Sama menetelmä koskee ainakin osaa viineistä. Ranskalaisviineistäkin osa pullotetaan vasta saarella rahtisyistä.
Iltapäivällä Vilho kirjoittelee aurinkotuolissa varjossa ja lukee Robinson Crusoeta. Varusteena ovat uimahousut ja varjossakin pysyy pieni perusnihkeys iholla - palmuja havisuttavasta, jatkuvasta tuulesta huolimatta. Vilho päättää mennä uimaan, vaikka sopivaan kohtaan on miltei 50 metrin kävely.
Tämähän vaikuttaa kaikinpuolin lomalta juuri minun makuuni.
VastaaPoista