Kookospalmut jatkavat ikuista suhinaansa kun Vilho raottaa huoneiston terassin ovea. Ulkona on edelleen lämmin ja kostea sää - se iskee pysyväisyllätyksenä, kun ilmastoidun huoneen ovi avataan. Ulkona sataa, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä taksikuski opetti jo lentokenttäkyydissä, että sateesta ei pidä hermostua - se menee tropiikissa hetkessä ohi. Tavallaan sää siis vaihtuu koko ajan, mutta ainakaan lämpötila ei juuri muutu Vilhon havaintojen perusteella. Trooppinen säämasiina tekee senkin, että ainakaan hotellialueella ei ole mitään merkkiä keinokastelusta. Sää on lämmin, mutta suuri sadettaja heittää tasaisesti vettä niskaan. Sateelta ei tarvitse yleensä suojautua, sillä ei ole mitään ratkaisevaa vaikutusta olotilan peruskosteuteen. Pilvet kiipeävät etelässä näkyvälle vuorelle, peittävät sitä hetken, verhoavat sen hetkeksi harsoon hajoten vähitellen tuuleen tai kulkien kohti Madagaskaria.
Päivällä käydään läheisessä saaressa uimassa. Hotelli on järjestänyt venekyydin kotirannasta. Kyytiin kiipeävät Vilhon ja Annikin lisäksi ruotsalainen pariskunta ja musta perhe, jossa on kolme pientä, suloista tytärtä. Venemies on musta, hän puhuu perheen kanssa ranskaa. Vettä roiskuu Vilhon hiuksiin ja tuuli kulkee uupumattomana pitkin kotoisan laguunin vedenpintaan. Vesi on sinistä ja vihreää, kirkasta. Syvyyttä on tällä verrattain laajalla vesialueella vain metri pari.
Vene suuntaa kohti vihantia rantapuskia, jotka näyttävät lähinnä läpipääsemättömältä parimetriseltä pajukolta. Siellä täällä on onkimiehiä rantavedessä kahlaamassa tai veneellä sivummalla. He tervehtivät. Veneen reitti löytyy vihreän keskeltä, aivan kuin maat aukeaisivat pois tieltä. Matka kulkee kohti laituria ja paikka saa turistikohteen piirteitä - rakennuksia, väkeä, vesiurheiluvälineitä ja kauppamiehiä.
Saari - Ile Aux Cerfs - on Vilholle täysin merkityksetön paikka. Peremmällä on golfkenttä, vedessä olevalla lautalla on tarjolla liitovarjoajelua ja keskuksesta vuokrataan vesipelejä. On myös baari, kauppa ja rajattu, valvottu uintialue. Veneilijät kauppaavat kyytejä eri suuntiin. Veneitä kulkee edestakaisin ja aalloilla kiitää myös tyttö, joka surffaa liitovarjon vetämänä. Annikki ja Vilho suuntaavat sivummalle, suuren havupuun varjoon ja tietysti rannan tuntumaan. Vesi velloo saarella hieman suurempina aaltoina, mutta todellinen jyske jää edelleen aitamaiseen koralliriuttaan. Vilho katsoo kiikareilla valtavia aaltoja, jotka vyöryvät mereltä muuttuen valkoiseksi vaahdoksi riutalla. Mitään muuta horisontissa ei voi nähdä.
Meri on hyvä, vahva ja täynnä elämää. Merisiilit hallitsevat pohjaa siellä missä on kiviä, paikoin hiekallakin. Rannan lähellä pohjahiekka on tasaisina laineina. Sivummalla kivet ovat liki täysin mustia. Niissä liikkuu nopeita, mustia ja helposti naamioituvia rapuja. Rannalla vilistää puolestaan pieniä, lähes läpinäkyviä rapuja, jotka katoavat vikkelästi hiekkakoloihinsa. Kaksi meritähteä ajelehtii aalloissa rannan tuntumassa. Meri tuoksuu miedolta, iholla kihelmöi lempeästi suolavesi ja auringon kosketus.
Asunnolla suihku, puhtaat vaatteet ja huoneen viileys tuntuvat hyviltä. Hetken sataa, reilustikin. Allasbaarissa elämä jatkuu entisellään. Siellä Vilho juo teetä, käy internetissä ja syö muutaman pienen kakunpalan. Pian linnut aloittavat iltalaulun jossain palmujen lehvästössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti