Aurinko paistaa esteettömästi siniseltä taivaalta. Vilho on Münchenissä ja odottaa päivän varsinaista lentoelämystä päiväntasaajan eteläpuolelle. Reissupäivää on ehtinyt vierähtää jo iltaan asti, mutta matka on vasta aluillaan.
Toisinaan Vilhosta tuntuu muutenkin siltä, että matkustaminen on loppumatonta. Vilho on ollut paljon liikkeellä viime aikoina, kotikin tuntuu välillä joltain kohteelta, josta pian taas lähdetään seuraavaan. Matkustaminen on mukavaa, etenkin kun on sopivan rutinoitunut. Ja kun on sopivan rutinoitunut matkustaja, sitten sitä vasta kotona viihtyykin kun siellä ei ehdi liikaa aikaansa viettämään. Miellyttävintä on kuitenkin olla kotoisasti siellä missä onkaan. Siihen Vilho onkin aina tähdännyt - jonkilaiseen sopeutumisen ja olosuhdekontrollin hyvään yhdistelmään.
Mitään tarkkaa käsitystä Vilholla ei ole nykyisestä matkakohteesta, ei ole ohjelmaa eikä varsinaisia ennakko-odotuksia. Nyt mennään vaan taivaalle ja kaukaiseen rantaan. Sen pitää riittää tähän aurinkoiseen baijerilaiseen iltaan.
***
Korkeutta on 10667 metriä. Väsymyksensä läpi Vilho tuijottaa lumoutuneena vähitellen vahvistuvaa valojen käärmettä, joka kiemurtelee pimeässä autiomaassa.
Niili! Suuri virta on yölläkin vaikuttava - vaikka todellisuudessa sitä ei näe lainkaan, ainoastaan asutuksen valot näyttävät missä joki kulkee. Valovirta voimistuu ja piirtää tarkkoja geometrisia kuvioita pimeyteen. Alla levittäytyy Luxor, joka nähtävyyksineen on varmasti kaikkien lamppujensa arvoinen.
Koneen jo etääntyessä Niilistä Viho yrittää painaa näkymää mieleensä. Egyptiläisissä valoissa on punertava sävy, jollain tavalla ripaus oranssia. Johtuuko se hehkulampuista, katselukorkeudesta vai erämään hiekasta - siihen Vilho ei osaa vastata. Yksityiskohdat tuntuvat tärkeältä, etenkin kun niitä on vähän. Punainenmeri lähestyy ja autiomaa pimenee taas alla, Ulkona on tähtitaivas. Vilho löytää tietokoneestaan maagisen sudanilaisen laulun yössä loistavista tähdistä. Traditionaalisten soittimien musiikki on hypnoottista, aavikon ajatonta soundia.
Lentokoneessa istutaan kolmessa jonossa, seitsemän penkkiä rivissä. Vilhon on kuuma, eikä pitkiä koipia oikein saa ojenneltua näissä kulkuvälineissä. Yö on pitkä. Jokaisella matkustajalla on monitori edessään ja Vilhon ruutu näyttää karttaseurantaa. Punainenmeri - Egyptin puolella taakse jää Assuan, Arabian puolella ohitetaan Medina. Edessä on Afrikan sarvi ja vielä reilu kuusi tuntia lentoaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti