Kaikki sujuu ihmeen rutiinilla: aamiainen, auton lastaus, navigointi lentokentälle ja auton palautus. Vasta autosta luovuttuaan Vilho huomaa väsymyksen ja senkin, miten hyvin asiat ovat sujuneet.
GDG. Charles de Gaulle, Pariisi. Valtava lentokenttä ja terminaali 2D. Kenttärituaalit ja autuas odottelu vuorossa. Sitten kun asiat etenevät, ne etenevät vauhdikkaasti ja pian ollaan portilla odottamassa koneeseen.
Vilho on koneessa oikeastaan aina ikkunapaikalla ja katsoo kiinnostuneena maisemia tai vaikka pilviä lennon aikana. Nyt rullauksen aikana hän yrittää nähdä vielä eläimiä kentällä, sillä laajat ruohokentät kiitoratojen liepeillä ovat jyrsijöiden ja sitten petolintujen suosiossa. Vilho ei näe juuri merkkejä mistään ja pohtii, onkohan eläimistä hankkiuduttu eroon kokonaan.
Mutta ei! Viimeinen asia minkä hän maassa näkee, on kani. Kiitoradan vieressä sievä vaaleanruskea kani liikkuu ja Annikkikin ehtii sen nähdä hyvin. Korvat näkyvät vielä kauempaakin. Sitten kone kiihdyttää ja lähtee.
Vilho kertaa koneessa kulkemaansa lukuina. Kilometrejä 3176, päiviä 17. Se tekee 187 km päivässä. Ja kun laskee ajotietokoneen keskinopeutta hyödyntäen (53 km/h) niin autossa vietettiin sellaiset 60 tuntia eli 2,5 vuorokautta. Päivää kohden autoilua tuli keskimäärin 3,5 tuntia. Bensaa meni parisataa litraa ja päivässä se maksoi 21 euroa.
Lukuja pohtiessa kotimainen lentoyhtiö tarjoaa kolmioleipää. Vilhoa naurattaa - alkavatkohan tässä kädet täristä ja pian pyörittää mielikuvitusrattia, kun Vilho saa mobiilimatkaltaan tuttua eväspolttoainetta! Mutta ei, nyt pitää katsella tyynesti Tanskan salmia ja niitä Vilho ei olekaan aiemmin koneesta nähnyt. On niin paljon paikkoja joihin pitäisi mennä. Vilhon pitää palata asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti