Vilho on ajanut viisisataa kilometriä ja päätynyt pohjoisemmaksi, Vannesin kaupunkiin. Mielessä pyörii loputon määrä liikenneympyröitä, peltoja, liittymiä ja kyliä. Siirtymä pohjoisemmaksi on nyt rysäytetty ja päästy Bretagnen alueelle.
Aamupäivällä Vilho tahtoi koukata Cognacin kaupungin kautta, lyhyesti ja pintapuolisesti. Kaupunki oli oikea kaupunki, mutta se ei tursunnut konjakkia. Pohjimmiltaan käynnistä jäi se mielikuva, että paikkaan ei tarvitse toistamiseen mennä.
Illalla konseptiravintolassa on nautittu perinpohjainen ateria ja palautettu voimia. On Pitkäperjantai, mutta nyt se ei näy juuri missään, sillä retkikuntamme on kaupungin laidalla hotellissa. Sää on viileämpi, tuuli on ollut tänään kova, mietti Vilho. Vilho odottaa matkan seuraavaa kulmakiveä - kenties huomenna löytyy vanhoja kiviä.
Antero ei malta olla mainitsematta erästä viimeisimmästä Suomen Kuvalehdestä lukemaansa asiaa: Elias Lönnrotin synnyinmökki, Paikkarin torppa Sammatissa on laitettu kiinni. Laudat ikkunoihin ja munalukko oveen. Ai miksi? No siksi, että Museovirasto voisi säästää 30.000 euroa. Lehdessä kysytäänkin aiheellisesti, että mikä valtio kieltää kielensä ja kansalliskulttuurinsa kehittäjän 30.000 eurosta? No, Suomihan se on. Tietenkin. Tuli vain mieleen siitä kun kerroit eräästäkin kartanosta, jossa takassa paloi tuli... Antero ei ole ihan varma pitäisikö olla ennemmin surullinen, vai vihainen.
VastaaPoistaMuseovirasto leikkaa nyt todella vahvasti ja paikkoja pistetään siellä täällä kiinni. Vähästä ei taida jäädä paljon kun vähennetään - siis kulttuuripääomaa.
VastaaPoistaOlin heikkojen yhteyksien äärellä ja kommenttinikin katosi bittihelvettiin aiemmin. Kommentoin juuri tätä takkapaikkaa ja sitä, että kotimaassa holhotaan ja maksimoidaan se, ettei vaan mitään satu, ettei kukaan ole syyllinen, sillä se pitää aina löytää ja syyllinen on se joka mahdollisti onnettomuuden. Helpointa on aina kieltää kaikki ja kieltämällä asia on loppuun käsitelty.