Vilho toteaa, että retki on saavuttanut jonkinlaisen uuden vaiheen, sillä alkaa olla hankalaa muistaa, missä kaupungissa ollaan, mistä on aamulla lähdetty ja mihin ollaan saapumassa. Konseptihotellit maantien laidassa eivät välttämättä eroa toisistaan ja kilometrien kuluessa mielikuvat lähtevät kuin pisarat tuulilasista.
Onkin tullut aika jäähdytellä pari päivää Rouenin kapungissa ja sinne Vilho mobiilinsa kaartaa. Maantie on vienyt aiemmin saksalaisten ja brittien sotilashautausmaalle ja maihinnousu on saanut yhä konkreettisempia maamerkkejä. Saksalaisten hautausmaa on pelkistetty ja vastaavia versioita löytyy kotimaastakin muutama. Sää on tuntunut kylmältä, aivan kuten nuorten miesten kohtalokin.
Maasto on Rouenin ja Seinen lähetessä muuttunut kuin suurempimittakaavaiseksi. Korkeuseroja on ollut, mutta mäet ovat olleet laajoja, pyöreitä vaaroja; peltoaukeat suuria ja toisinaan on näkynyt hienoja metsiä. On palattu myös suurien katedraalien alueelle, nähty valtava basilika Lisieux'ssa ja saavuttu sitten Rouenin katedraalin kaupunkiin.
Seine. Sama virta kulkee Pariisissa ja ajatus kutittaa Vilhoa. Mitä kaikkea on ladattukaan tuon joen nimeen, se kantaa paljon sitä samaa karismaa kuin Pariisi - siinä se taas kuitenkin on. Vilho ja Annikki aikovat pitää lomaa pari päivää; se tarkoittaa sitä, että ne pakollisiksi nimetyt kohteet on käyty. Sitten on aika seurata Seineä ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti