Rouenin kaduilla käveleminen on tervetullutta irrottautumista peltoaukeista ja autonratista. Vilho nauttii kadusta jalkojen alla ja vaikka aamu on viileä, kevätpäivä puskee sumujen halki kaupunkiin auringonpaisteena.
Katedraalissa on tilaa ajatuksille ja Vilho antaa rakennuksen puhua. Goottilainen mestariteos toimii aidosti ylevyyden ja juhlavuuden työkaluna ja rauhoittaa paatuneenkin maantiekoneen aistimaan yksityiskohtia, valon vaikutusta ja historiaa. Tämä on hieno kirkko, eikä sitä tarvitse selittää yksityiskohtien kautta. Kokonaisuus, sitä se kokonaisuus on, miettii Vilho.
Jeanne d'Arc sai lisänimensä Orléansista mutta menehtyi Rouenissa roviolla. Vilho seisoo pyhimyksen kappelin edessä katedraalissa ja katsoo miten kumarainen, eläväinen mummo järjestelee kynttilöitä telineeseen. Jeannen elämää ja traagista loppua valaisevat lasimaalaukset ja patsas.
Toukokuun 30. päivä 1431 Jeanne d'Arc poltettiin roviolla paikassa, jossa nyt on aukio ja toinen, moderni kirkko. Sinne kävellään kävelytietä pitkin pian katedraalilta. Vilhon silmissä telttamainen konstruktio voisi olla "Nordic" tyyliltään. Rakennukseen on yhdistetty kala- ja vihannestorin tiloja. Kokonaisuus varmasti toimii. Aukio on joka tapauksessa aika omanlaisensa.
Maaseudun rauha on miltei takanapäin. Kaduilla näkyy suurkaupungin epäkohtia, joista on pitkään oltu erossa maanteiden varsilla. On vetelehtijää, hampuusia ja muuta tyhjäntoimittajaa. Vilhoa virkistää kuitenkin ranskattarien näkeminen. Heissä on todentotta jotain perin miellyttävää, tyylikästä. Kaupungissa ihmiset ovat tärkeintä, loppujen lopuksi.
Illalla pitää mennä metsäkävelylle. Teiden jyly ei katoa kokonaan, mutta lintuja, muutama kani ja kiinnostavia jälkiä näkyy. Katedraalin tavoin maastossa on tilaa ajatella. Vilho miettii uusia, yhä vauhdittomampia matkoja. Ei tunnu Vilhon mobiili pysähtyvän vaikka hidastuisikin.
Anterolla on ollut pikkuisen raskas loppuviikko työmaalla ja niinpä Vilhon Blogissa roikkuminenkin on jäänyt aika vähälle.
VastaaPoistaVilhon tyyli matkustaa voi olla eteenpäin kiirehtivä, mutta tyyli kirjoittaa siitä on mukavan rauhoittava, leppoisa ja seesteisen pohdiskeleva. Näin viime yönä klo 05:30 töistä tuoreena tosi-TV tähtenä (tai ainakin vastentahtoisena sivuosanesittäjänä) kotiin palattuaan on varsin mukavaa syventyä useampaan perusteelliseen ja oudon rauhoittavaan matkaraporttiin kaukaa Asterixin maasta.
Annikille terkkuja. Toivottavasti olo on jo parempi. Matkalla sairastelu on ehkä tympeintä mitä ajatella saattaa, heti yksin matkustamisen jälkeen.
Kiitosta jälleen kommentista ja terveisetkin menevät perille. Kyllähän se A:n olo siitä pian oikeni.
VastaaPoistaOdotamme mielenkiinnolla jatkotietoja Anteron seikkailuista!