Vilho sulkee silmänsä ja nuuhkii ilmaa. Meteli on melkoinen, pitää keskittyä. Kyllä, kalantuoksu tuntuu, nyt pitää vain löytää suunta. Tuonne - Vilho näkee kalaosaston jäälaarit ja suuntaa sinne. Merignacin Carrefour-marketti on valtava ja siellä on melkoisesti ihmisiä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Annikki on varmasti merenherkkuosastolla. Vilho siirtyy katsomaan kalatarjontaa ja jaksaa hämmästellä valikoiman laajuutta, doradoita, tonnikalaa ja muita, jotka hän tuntee korkeintaan italialaiselta nimeltä ja tunnistaa ne ranskalaisista kylteistä. Annikki ei kuitenkaan ole langustien luona, joten Vilho katselee hetken erilaisia simpukoita ja rapuja. Osterilaatikot jaksavat kiinnostaa - niiden luona on muutama osteri esillä malliksi, eikä Vilho nytkään malta olla ottamatta osteria käteensä. Osterissa on jotain kiehtovaa, se on samalla houkutteleva ja vastenmielinen. Vilho miettii merta, jonka hän tuntuu jälleen saavuttaneen Bordeaux'ssa. Osterista ei näe, onko se eläin, kasvi ja vai kappale elotonta merenpohjaa ja lopultakin se on kerrostuneisuudessaan näitä kaikkia - samalla se on väriltään määrittelemätön, mitätön mutta monisäikeinen. Vilho miettii merta.
Vilho näkee tuttujen hiusten pilkistävä sivummalla hyllyn takaa. Sieltä Annikki löytyy, Vilho paijaa vaimoaan. "Minun kultaturkkini", sanoo Vilho ja ostoksia jatketaan. Mutta olemme tarinassa edenneet kauaksi aamusta, johon pitää nyt palata.
Retken heikoimmassa hotellissa on nautittu hyvä aamiainen ja väistetty onnistuneesti tuhatkiloista saksalaisperhettä ja noustu autoon. Tänään sitten viimeinkin sataa, tuumii Vilho ja näin todella tapahtuu.
Matka vie Lascaux II:lle ja sen ympäristössä oleville esihistoriallisille kohteille. Pikatiellä vettä alkaa sataa tosissaan ja ajomatkaa on jonkin verran. Lascaux'n alkuperäisluolan viereen rakennettu kopioluola on kiinnostava maalauksineen. Opastus on ranskaksi ja Vilho pohtii muita asioita ja hämmästelee koko aamupäivän jällee kerran esihistoriallisten ihmisten perspektiivin tajua. Taiteessa perspektiivi "keksittiin" tosissaan tultaessa uudelle ajalle, mutta luolataiteessa se tunnettiin kuitenkin omalla kolmiulotteisella tavalla. Vilho on kuunnellut kohdeselostuksia monilla eurooppalaisilla kielillä ja yleensä askarrellut jotain muuta kameransa kanssa. Korvia ei ole tarvinnut sulkea ja välillä on voinut kuunnella ja päästä kärrylle, kun asia on tuntunut kiinnostavalta. Muuten kieltä on voinut kuunnella paikallisena taustamusiikkina.
Ulkona sataa paikoin kovaakin ja maasta tarttuu keltaista, hienojakoista hiekkaa joka on kuin savea. Toisella kohteella on esillä esihistoriallisen kaltaisia eläviä eläimiä, biisoneita, kauriita, przewalskin hevosia, tarpaanihevosia. Luolan maalauksista on tarjolla filmejä ja lisää päteviä replika-kuvia. Sitten on jatkettava matkaa lounaan suuntaan.
Vilho odottaa merkkejä viinialueiden mekasta. Vihdoin Bordeaux´alueella viinipellot alkavat ja pian juuri muuta kasvillisuutta ei näykään ja tienvarret täyttyvät viinitiloista ja myyntipaikoista. Jo pitkään paikannimiä ovat hallinneet päätteet "-oc" ja "-ac". Auto kulkee pulloista tuttujen alueiden kautta yhä syvemmälle suureen viinikaupunkiin ja lopulta sen länsipuolelle, Merignacin esikaupunkialueelle.
Vilho on mieltynyt suuren huoneistohotellin tyyliin, asiallisiin, siisteihin huoneisiin, jossa on kaikki tarpeellinen eikä mitään ylimääräistä. Kolmannen kerroksen ikkuna kerää mukavasti valoa ja valkoiset väliverhot hulmuavat tuulenvireessä. Illalla jalkapallopelit menevät edelleen pieleen Vilhon mielestä, mutta maailma ja matka jatkuu ennallaan. Jättikatkaravut ovat herkullisia paikallisen valkoviinin kanssa, salaatti rapeaa ja taivas lupaa parempaa säätä, ainakin antaa toivoa. Viimeisiin tunteihin tai sataan kilometriin ei olekaan satanut. Nyt menee suuripiirtein nappiin housupukuiselta naiselta, joka eilen säätiedotti leningissä. Meteorologinen täti on legendaarinen Evelyn, sen verran Vilho huomaa seurata säätiedotuksen alatekstiä aiemmassa hotelliboksissa - ja Evelyn jättää Bordeaux´n vielä hetkeksi pilviseen, ei-sateiseen vyöhykkeeseen. Sade ei tosin Vilhoa haittaa, sade kuuluu asiaan ja on yleensä hyvin kaunista.
...sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään. ("Isokynä")
VastaaPoista