6.b Siiri vuorilla, korkeuksissa

Tonttuhommissa oppii ensimmäisenä sen, että tarkkana pitää olla ja aika lailla aina valmiina. Siiri noudattaa tätä perusoppia täsmällisesti ja kauniina sunnuntaiaamuna tonttumme on Fiatin takapenkillä valmiina heti kun Vilho tuo ajoneuvon viereisellä parkkipaikalle. Siirin tekee mieli painaa tööttiä, että Annikki saataisiin sassiin autoon, mutta antaa lopulta olla, sillä Vilhohan sen joutuisi jo kohta selittämään asiaa vaimolleen korvatillikan saaneena.

Automatka ei ole pitkä, mutta Siiri on niin jännittynyt, että hänen on pakko syödä pari pikkupussia karamelleja vuorirepun sivutaskusta. Onneksi nameja riittää, niitä taitaa olla seitsemässä eri taskussa kaikkiaan yhteensä 32 erillistä pikkupussia (kahdeksaa erilaista makua).

Hieman myöhemmin on autoiltu tovin ja Annikki on jätetty jonnekin levikkeelle: vuoriretki voi viimein alkaa! Siiri on ensimmäisenä ulkona, kun vanhalle myllylle päästään. On hetki aikaa tarkistaa repun remmit ja muu varustus, kun Vilho touhuaa sormi suussa parkkiautomaatilla. H-hetki on lähelle, kukkulat kutsuvat ja Siiri, tuo perinteinen saunatonttu Suomesta, on suuren tapahtuman äärellä! Nyt noustaan oikealle vuorelle!

Alkumatka ei ole erityisen inspiroiva, mutta tavallinen metsä, tavallinen polku ja jopa tavallinen pelto – nämä kaikki vaikuttavat mielenkiintoisilta, kiehtovilta, kun mennään ylämaastoon. Siiri saattaisi täristä odotuksesta, ellei olisi kiire harppoa Vilhon perässä polulla. Vilho tuntuu kanavoivan innostuksensa ravaamiseen, sillä aivan samanlaista innostusta Siiri huomaa kyllä isännässäänkin.

Maaston noustessa yhä jyrkemmin, Vilhon meno hidastuu ja Siiri alkaa hengästyä. Reppu tuntuu painavalta ja vesi valuu kuin kotisaunan lauteilla satasessa. Vuorimatkailu on kovaa hommaa, ei auta muu kuin purra hammasta ja kavuta Vilhon perässä.  Seitsemän minuutin polkuretken jälkeen Siiri – tietenkin ihan koeluontoisesti – loikkaa Vilhon reppuun kiinni ja sujahtaa hetkeksi aivan uskomattoman tonttusopivaan sivutaskuun huilaamaan. Pikkuinen koe päättyy tunnin päästä juomatauolla ja Siirin mielestä kokeilu voidaan julistaa käytännöksi. Ei tuossa Vilhon menossa yksi tonttu reppuineen merkitse enää mitään. Tämä on ihan klassinen win-win -tilanne (ainakin telkkarissa se on aina ollut hyvä perustelu, vaikkei Siiri tiedä mitä hienoa juttua sanat tarkoittavatkaan).

Vuorimeno alkaa todella maittaa Siirille, kun liikepuoli on viimeinkin järjestetty. Vilhon kyydissä on paremmin aikaa valokuvata, videoida ja kaiken kaikkiaan helpompaa sormeilla puhelinta. Reppu toki heiluu, mutta se antaa merellis-vuorellista tunnelmaa.

Siirillä on puhelimessa Sports Tracker, korkeusmittari, Tonttumón Go-Go, ElfBook ja TonttuTinder. Loppujen lopuksi on helpompaa, että Vilho kiskoo rinnettä ylös kuin aasi, sillä puhelimen kanssa ei oikeasti ehdi katso minne astuu ja päivitykset menevät helposti sivu suun.

Tauot ovat vähän tuskallisia Siirille, sillä vaalea saunatonttu tuntuu vetävän kaikki vuoren maahiset koloistaan.

Aivan hirveää pesemätöntä karvanaamaa tunkee joka kiven takaa joku vuokko kourassaan treffiä ehdottamassa. Siis-oikeasti-haloo!!! Onko tullut hieman liikaa tuijotettua telkkarista Maahiselle morsianta? Luulevatko nämä landepojat oikeasti, että Siirin tasoinen kaupunkilaistonttu vaihtaisi oman siistin saunansa kivenkoloon ja luomumustikan viljelyyn epävarmoilla vuoristoseuduilla jonkun mörrimöykyn kanssa? No way, Jürgen!

 **

Huipulla on viimeinkin omaa aikaa Siirilläkin, kun Vilho tuupertuu kanervikkoon reppunsa kanssa, haltioituneena varmaan ohuesta ilmasta. Siiri napsii muutaman täpäkän selfien, jokusen huippukuvan ja pätkän videota  – ja pääsee viimeinkin eväidensä kimppuun. Ja eikö samassa ole joku don-tonttu jo tarjoamassa yrittilikööriä vierasmaalaiselle naiselle... Mutta tämä maahinen onkin jotenkin hienostuneempi, sivistyneempi ja siistimpi, oikeastaan todellinen huipputonttu. Vilhon pyöriessä varvikossa vesipullon ja karamelliensa kanssa, vaihdetaan kaihoisia katseita, hentoja kosketuksia ja puhelinnumeroita  – eikä loppuosa tästä vaihtamisesta kuulu teille mitenkään!

 *

Ja aivan liian pian on aika lähteä huipulta, alas takaisin arkiseen maailmaan, maanpinnalle. Tavallinen metsä, tavallinen polku ja jopa tavallinen pelto – ne kaikki näyttävät laskeuduttaessa todella tavalliselta.Mutta vuori, se näyttää Siiristä tarunhohtoiselta. Harmi ettei alaspäin tohottava Vilho ehdi sitä katsoa.

***

Illalla Siiri katselee vuorelle vielä pitkään, vaikka sade ja pimeys peittävätkin näkyvyyden. Jotain mittaamattoman kaunista on siinä pienessä hetkessä kun tonttu rakastuu toiseen, ja jo heti syntyy kaipuu! Vaikka välissä olisivat pikiset pikatiet, joet, virrat, vuoripurot ja kaikki ihmisen piirtämät korkeuskäyrät, niin tunteelle niistä mistään ei olisi mittaa.