Susivuorien aamutoimet Jérezissä ovat aika tehokkaat ja joskus yhdentoista aikaan kaikki on valmista. Vilho saa auton aika helposti ehjänä ulos tallista ja odottaa asunnon avainta palauttavaa Annikkia viereisellä kadulla. Lähdetään koilliseen ja kohti Välimeren rantoja, käytännössä melkoisen suoraan kohti Gibraltaria.
Ajosää on hyvä ja Välimeren lähestyessä maasto muuttuu vähitellen karummaksi. Gibraltarin "kivi" on vaikuttava näky nytkin ja aina koko alue herättää ajatuksia. Brittien omituinen läsnäolo täällä toisessa valtiossa ja juuri tuon kapean kohdan huumetrafiikki Marokosta ja se, miten tästä vähitellen alkaa Costa del Sol, aurinkorannikko jota Susivuoret ovat jo yli viisitoista vuotta kutsuneet "teepussirannikoksi".
Lounasta syödään Esteponassa ostarin kahvilassa. Vilho näykkii erinomaista vihanneswokkia - näykkii siksi, että matkustaminen ja aamyherätys tekee ruokahalun ja rauhoittumisen vaikeaksi. Annikki saa leivoskahvit ja aluksi tuorepuristetun appelsiinimehun. Tunnelma tällä ostarilla on uninen, etupäässä brittieläkeläisiä kulkee kaupasta hitaasti ja kieleksi alkaa kääntyä englanti.
Takaisin tielle. Nyt ollaan suurten ja tuttujen nimien kanssa tekemisissä. Tien sivuun jää Marbella, sitten aikanaan Fuge eli Fuengirola.
Vuoden 2008 paikkeilla Susivuoret olivat täällä aurinkorannalla Miraflores-asuinalueella, lähinnä Fugen ja Marbellan välissä. Silloin Vilho aloitti autoilun ulkomailla, koska loma-asuntoparatiisin vankina alkoi melkein hermot palaa ja pikkuauto päästi linnut tuosta valkoisten talojen häkistä Córdobaan, Granadaan ja Gibraltarille asti. Lopulta tien tiukassa liikenteessä Susivuoret tunnistavat tutut paikat, mutta totuus on se, että samankaltaisia asuinalueita, pikkuostareita ja liittymiä on koko tiet täynnä ja varmaan viidessä-kuudessa paikassa matkalaiset ovat varmoja siitä, että tämä oli se.
Málaga ohitetaan ohitustietä ja Vilho seurailee navigaattorista ajoaika/matkaennustetta kentältä asunnolle, sillä pian tämä matka ajetaan takaisin. Täällä on muuten myös ruuhkia ja paljon liikennettä, paikoin on neljäkin kaistaa aika, mutta trafiikki seisoo melkein kokonaan toisinaan. Mitään tuollaista aamuruuhkaa ei haluaisi, kun on kentälle menossa.
Samalla kun sherry-kaupunkien espanjalainen Andalusia jää taakse ja tullaan francolaiselle betonirannalle lomateollisuuden helmaan, on myönnettävä, että alueella on hyvä sää. Tämä tulee kyllä täysin selväksi Susivuorille seuraavina tunteina.
***
Torre de Benagalbón on sen tien varressa, jota Susivuoret pari viikkoa aiemmin ajoivat Málagasta Motrilin suuntaan eli itään matkalla kohti Granadaa. Siitä kahdesta viikosta tuntuu olevan ikuisuus. Tämä kyläntapainen on osa rannikon kaupunkinauhaa, jossa ei ole sen enempää kyliä kuin kaupunkejakaan, mutta asutusta on varmaankin Almériaan asti eli ns. loputtomasti. Pikatie kulkee puolirinteessä, sen jälkeen on karua vuorta ylempänä, mutta tien alapuolella on asutusta ja lopulta rantaviiva ja hiekkaranta. Isompi paikkakunta täällä on Rincon de la Victoria eli Rincon.
Navi löytää asunnolle, mutta maali on kapealla kadulla, jossa ei voi edes pysähtyä. Mäkikin siinä on, joten autolle haetaan alempaa parkkia. Tällä kertaa Susivuoret pääsevät helposti numerolukosta asunnolleen toisessa kerroksessa, pienessä kerrostalossa.
Asunto on mukava ja sen parveke on varmaan 7 metriä leveä ja antaa mäeltä merelle. Aurinkoa ja valoa on huikeasti. Vilho raahaa tavaroita ja lämminhän siinä tulee. Juotuaan oluen parvekkeella ja muuten puuhattuaan, Susivuoret lähteävät käymään Mercadonassa.
Kauppareissu tehdään kävellen ja taas huomataan, että täällä on korkeuseroja, mutta lähinnä Vilho säälii vaimoaan kävelyretken osalta, sillä Vilhollehan tepastelu tekee ratin vääntämisen jälkeen vain hyvää.
Annikki konkretisoi Vilholle sen tosiseikan, että se oikea Andalusia on tuolla Gibraltarin kylmällä, Atlantin puolella, johon sateet putoavat, vihreyttä löytyy ja säät ovat epävakaampia. Kiven tällä puolen on Välimeren kiva kasvihuone, stabiili ja lämmin tunnelma, joka on tuonut loputtoman määrän betonia, golfratoja ja brittejä ja muita punanahkoja vanhan kulttuuriseudun leppeille hiekkarannoille ja loputtomaan aurinkoon.
Susivuoret juovat tinto veranoa ja istuvat pimenevässä illalla parvekkeella ja katsovat kuinka lentokoneet kiertävät Málagasta merelle, sitten asunnon yli kohti kylmää ja pimeää pohjolaa. Orion on komeana jossain korkealla meren ja Málagan yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti