Jotenkin sää on hiostava, mutta varmasti se tunne johtuu Vilhon juopottelusta.
Loputon matka hiljaisessa, mutta edelleen pääsiäisvalmisteluihin- ja juhliin valmistuvassa Jerezissä kohti suurta tavarataloa on piinallinen, mutta tekee hyvää.
Annikki tekee melkoisen suorituksen kävellessään tavaratalolle asti. Vilholle määrätön kävely ei merkitse mitään muuta kuin aikaa olla ajatustensa kanssa. Täällä on tyhjiä, suuria avenidoja, aivan kuin espanjalainen otsikkokin sanoo. Aurinko on taivaalla udun tai Saharan hiekan alla.
Kaupassa Vilho tuskailee valintojen kanssa: Nyt ostetaan kollegalle salaista läksiäislahjaa ja puukkohullu Vilho on ehdottanut albacetelaista terästä keittöveitsen muodossa. Arcos on se firma johon Vilho luottaa. Työkaveri Martti täyttää myös 70 vuotta ja tohtorille pitää saada paras veitsi, vaikka Vilho hirvittää se, että kalleimmat miekat ovatkin vanhuksille vaarallisia. Mutta: Kuten tässä liitossa olevalle työkaveri-Petelle Vilho asiaa selvittää, ei kuorimaveistä voi antaa lahjaksi erityisenä merkkipäivänä.
Ostetaan pussillinen keittiöveitsiä, mutta Annikki yllättää ja valitsee pienen verdura-veitsen kalliista mallistosta.
Palataan kesäkelissä tyhjiä, suuria avenidoja pitkin. Jossain tuolla taivaalla on myrsky ja se tietää Pääsiäisestä paljon enemmän kuin kuolevaiset. Asunnolla Vilho juo olutta janoonsa, myöhemmin punaviiniä, ja miettii suomalaisuutta, perinteitä ja kadulla kiertäviä kulkueita. Ribera del Duero on nyt se viinialue, joka Vilhoa miellyttää. Sehän on kaukana, Bilbaon suunnalla, jossain Madridin takamailla.
Kaukana on myös Suomi ja Ukraina, mutta täällä alkaa yöllä sataa, se tiedetään.
Ukkonen räväyttää pikkutuneilla, räväyttää todella kovaa. Sitten tulee kaatamalla vettä ja sellaista jatkuu aika lailla koko yön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti