Läntistä Eurooppaa höykyttää myrsky, joka kantaa Nelsonin nimeä. Vettä ja tuulta riittää niin Ranskassa kuin Espanjassa, eikä moni muukaan maa säästy.
Cádiz.
Susivuoret kävelevät epäjärjestyneessä järjestyksessä Jérezin rautatieasemalle ja lähtevät Annikin liput ostettua kohti yhtä Euroopan vanhinta kaupunkia, tarunhohtoista Cádizia. Sateenvarjojen kanssa mennään ja laiturilla ollaan ajoissa. On siis Pitkäperjantai ja kaupungissa on sunnuntaitunnelma.
Junamatka on melko edullinen ja helppo. Cádiz sijaitsee melkein samalla tapaa vedessä kuin Venetsia, mutta tarkemmin se on jotain saaren ja nimen välistä. Vilho huomauttelee, että Eurooppaa kiertäessä puunilaisten perustamat kaupungit ovat usein täydellisissä luonnonsatamissa, oikeastaan aina ihan huippupaikoissa veneilyn kannalta. Selväähän se on, mutta ne voi melkein tunnistaa ilmakuvasta tai kartasta. Foinikialaisten jäljet ovat usein tältä puolen rapakkoa kadonneet, sillä heidän perustamiaan paikkojaan on käytännössä aina asuttu siitä asti.
Tuhat vuotta sitten Vilho autoili ensimmäistä kertaa näillä main ja muistaa sen aina. Oikeasti se ei ollut kovin erikoista, mutta ajatus muinaiseen kaupunkiin kruisailusta on aina erikoinen.
Juna kulkee melkein vetten päällä ja täällä on lintujen kannalta hienoa suistoaluetta ja suolankeräämöjä. Sataa, mutta ei se hienossa junassa haittaa ja sitä paitsi sade on kuuromaista.
Perillä kaupungissa matka asemalta keskustaan tapahtuu sateenvarjon alla. Sitten jossain vaiheessa tapahtuu ihme ja sade lakkaa, samoin paha tuuli ja aurinko alkaa paistaa oikein suloisesti.
Katedraali pitää käydä katsomassa ja täälläkin on paljon espanjalaista lomaväkeä. kadut ovat kapeita, mutta eivät mitään sumppuja. Meri-ilma on miellyttävää ja ihmiset asiallisia, kauniita. Turismia ja ruuhkaa on mutta se on kyllä todella siistiä ja siedettävää.
Susivuoret kurkkivat aidan raosta melko vaatimattoman roomalaisen teatterin alkuun ja katedraalin jälkeen mieli vie rantakadulle ja sieltä pitkälle laituritielle. Sää on nyt parhaimmillaan ja väkeä tulee kävelemään upeaan meri-ilmaan. On juuri passeli kevätlämpötila. Rantahiekassa ja merikivillä liikkuu karikukkoja ja kenties jotain rantasipien sukulaisia, kuitenkin kahlaajat ovat nyt täällä ja kevät murtaa talven vastarinnan lopullisesti.
Kaiken kaikkiaan Susivuoret vain nauttivat paranevasta säästä ja kävelevät, valokuvaavat. Tällä matkalla on vähän pakollisia asioita tai kohteita, mutta sää on alkanut sanella tietysti monia asioita.
Aivan katedraalin takana on pari muinaista sarkofagia täysin naarmuuntuneen pleksi takana ja sama pleksiseinä suojaa niitä harvoja vanhoja foinikialaisia raunionkappaleita.
Espanjalaiset vaeltavat baarista kirkkoihin ja kahviloista seuraavaan kirkkoon. Ohjattuja kaupunkikierroksiakin on. Mutta täällä ei tyrkytetä eikä "ukoteta" koko ajan jotain, se olisi aika turhaa, koska pääsiäislomalaiset ovat osaavia espanjalaisia.
Sää pysyy hyvänä. Susivuoret vaeltavat rautatieasemalle ja syövät baarissa bocadilloja ja Vilho juo oluen, Annikki taitaa saada manzanillaa. Junamatka takaisin on miellyttävä.
Nähdään flamingoja, lehmihaikaria, jalohaikara ja petolintuja. Pääskysiä on ilmassa ja jossain lentää merimetso, toinenkin. Suolakeräämöistä saadaan pari hyvää kuvaa ja kaikkiaan riisiviljemää muistuttava kosteikko on kiinnostavaa seutua.
Perillä Vilho luotsaa pariskunnan kotiin. Nyt yhteinen sävel Mapsin opastuksen kanssa on löytynyt ja meno on helppoa. Annikin nilkan takia mitään suuria sakkokierroksia ei kannata ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti