Perillä Sherry-kaupungissa Vilho jättää auton melko lähelle asuntoa, navigaattori on kova veijari kertomaan ainakin se, miten lähellä ollaan. Kadulta löytyy parkkipaikka, eikä tämä ole millään muotoa mitenkään kriminaalisen tuntuinen kaupunki.
Susivuoret katsovat yhdessä asunnon ovea, sillä ensin pitää päästä rappukäytävään ja ovella on vastassa melko erikoinen koodilukko, johon pitää iskeä pitkä numerosarja ja sitten kääntää sitä. Yritykset ovat kielitaidottomille ja kokemattomille turisteille turhauttavia, Vilho sanoo, että autolle on pakko lähteä, siellä on koko omaisuus. Annikki saa yhteyden emäntään; ja pian uuden koodin. Katso: Ovet aukenevat.
Vilhon ollessa autolla A saa oven auki ja esille parkkihallin oven kauko-ohjaimen. Kotikatu on tarkalleen ottaen kahden auton levyinen ja se toinen leveys on yksisuuntaisella täynnä pysäköityjä autoja. Annikki on kadulla ja avaa oven. Vilho ristii itsensä ja syöksyy talliin, jonka oviaukosta osan vie kääntyvä sähköportti ja osan toisella puolella betonikoroke. Auto saadaan niukasti yhtenä palana alas pikkuiseen parkkihalliin.
Vilho menettää hermonsa peruutellessa Cliota nurkkapaikkaan, joka on betonipylväiden ympäröimä ja sama ahtaus on vastassa kahdesta suunnasta myös auton kääntämisen suhteen. Paikka on tuskin kapea espanjalaiselle, mutta Vilho saa Renun lopulta aika hyvin koloonsa siten, että ulos pääsee vain repsikan puolelta.
Toisinaan Vilho miettii sitä, miten elämä epämukavuusalueella muistuttaa paljolti matkailua... Eikä hän opi mitään, vaikka näkee ja ymmärtää valtavasti. Ja miten kaikista suurin virhe on heikkous, huonous, hermostuminen puolisoa kohtaan. Asunnolla on välttämätöntä juoda olut hyvin pian. Ulkona on edelleen ja vielä hyvä sää, taivalla ainakin miljoona muuttolintua matkalla pohjoiseen, usko sydämessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti