Susivuoret lähtevät melko aamusta autolla Sanlúcar de Barramedan suuntaan eli rannikolle. Sanlúcar on yksi keskeinen sherry-kaupunki ja erityisesti Manzanillasta tunnettu.
Auto saadaan tallista ulos melkein yllättävän helposti ja sitten päästää tankkaamaan. Clio ei vie juuri 4 litraa enempää sadalla, mutta nyt onkin jo melkoiset taipaleet kierretty. Tällä asemalla 95 E on alle 1,5 euroa/litra.
Pääasiassa matka menee tasaista peltopohjaa ja suoraa tietä, kunhan Jérezin kukkulalta laskeudutaan ensin alas. On pääsiäismaanantai ja melko hiljaista. Sää on pikkuisen epävakaa, mutta kääntyy aurinkoiseksi.
Sanlúcarissa auto jätetään rantakadulle parkkiin, siellä vieressä on tasainen hiekkaranta, vaikka varsinainen avovesi ei olekaan edessä vaan ennemmin Guadalquevirin laskusuu mereen.
Sanlúcarissa on kirkas ja lämmin sää. Kaupunki on pieni ja melko siisti ynnä miellyttävä. Susivuorilla ei ole kummempaa ohjelmaa, kunhan vaan kierretään ja katsotaan vähän. Täälläkin kaksikko kävi aikanaan, mutta vain lyhyesti ja jossain nurkassa kaupunkia.
Mainittavan arvoista on ehkä vierailu linnamäellä ja linnan vieressä on Barbadillon myymälä, jossa on paljon mm. Solear-merkin tuotteita ja tietysti talon nimellä olevia pulloja. On viinejä ja manzanillaa, muitakin juomia yllättävän paljon. Seinällä on myös etikettikokoelma, jossa on käyty piirroksina läpi melkoinen määrä erilaisia eläimiä. Vilho ei vain löydä sutta joukosta, mutta kaikenlaista muuta on tammihiirestä ilvekseen asti.
Susivuoret käyvät poistuessaan Sanlúcarista Aldissa ja ottavat vähän evästä. Nyt yritetään jatkaa etelään päin Chipionan pientä rantakylään, mutta tiet ovat huonoja ja reitti varmaankin väärä. Retki jää kurkistamiseksi merelle pieneltä rantakaistaleelta.
Aikanaan paluumatkalla Susivuoret ovat Rotassa syömässä evässalaatteja. Rota on jonkinlainen golfkylä valtavan meritukikohdan takana. Tukikohta Naval base on suuri aidattu alue ja siellä on kaikki lentokentästä sairaalaan asti.
Rota-merkkisen kylän jälkeen matkan viimeinen etappi on El Puerto de Santa Maria, jota voisi luonnehtia Jérezin satamaksi. Täällä vain kruisaillaan ja katsotaan ympärille. Suuret sherryvarastot hallitsevat sataman kupeita ja tämä varmasti on lähtöpaikka miljoonille litroille alueen juomaa kohti maailman ja Britannian satamia.
Kuten voi nimestä arvata, El Puerto de Santa Maria oli Kolumbuksen lähtöpaikka ensimmäiselle Amerikan retkelleen. El Puerto linkittyy muutenkin uuden maailman löytämiseen ja on kaiken kaikkiaan elävä, mutta miellyttävän oloinen satamakaupunki.
Lopuksi käydään suuressa El Paseo -ostoskeskuksessa. Se tarjoaa toivotun WC:n lisäksi mahdollisuuden viimeisten tuomisten hommaamiseen ja Vilhokin poimii vielä sekä pari pientä edullista keittiöveistä että pari purkkia paprikajauhetta. Juomiakin löydetään, mutta jo täälläkin sherryhyllyä hallitsee fino ja manzanilla.
Paluumatkalla poiketaan kylttien innoittamana eräällä roomalaiskylän kohteella, mutta tähän aikaan paikka ei varsinkaan pääsiäisenä ole auki. Mutta senhän lukija olisi voinut arvatakin, että paikkaa katsellaan vain aidan takaa.
Edessä on auton sorvaaminen ensin kotikadulle ja sitten parkkipaikalle. Nyt se meneekin jo melko hyvin, Annikin liikenteenohjaus on jo aktiivisempaa ja Vilho maltillisempi.
Asunnolla nautitaan juomia ja syödään vähitellen jääkaappia ja varastoja tyhjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti