Susivuoret olivat riitaisia. Sellaisessa tunnelmassa saan lokoiset olosuhteet. Oikaisin takapenkille ja kuuntelin syytöksiä.
Kaikki ei mennyt täydellisesti, vaan tulos oli 99 % ja siitä Vilho ei pitänyt. En kuunnellut yksityiskohtia, koska ei kiinnostanut. Hämmentävän pian päästiin matkaan, nopeammin kuin taksitolpalta Suomesta, ja kyytiä arvioiden meno oli kymmenen kertaa turvallisempaa kuin ammattikuskien matkassa.
En ymmärrä lainkaan Vilhoa, mutta autoa hän osaa. Vilho ajaa autoa siveltimellä ja moni tuolla maantiellä ajaa sitä vasaralla ja naulapyssyllä. Japanilaiset puhuvat siitä, miten pitää olla sata silmää. Vilholla niitä on tieliikenteessä ainakin 99.
Ajoimme rantaa seuraavaa tietä kohti Mótrilia. Vilhon ajatus oli kiertää Sierra Nevadaa rannan kautta, sillä sisämaan reitit tulevat loppuviikosta kuitenkin tutuksi.
Vélez-Málaga, aikanaan Almuñecar – ja lopulta lähempänä Mótrilia lähdemme pohjoiseen ja ylemmäksi. Koko ajan noustaan, mutta sitä ei juuri huomaa.
Koska usein kyllästyttää, puukotin ihan pikkuisen vuokraamon verkkosysteemiä ja valitsin Vilholle turbo-Clion seinään ajetun Seatin sijaan. Ja tämähän on ihan soiva peli. 6 vaihdetta ja potkua, kyljet raavittu sen verran, että neitsyys on mennyt.
Susivuoret kruisailivat suoraan asunnolle tehden ainoastaan yhden pienen tikin. Yhdessä sekavassa kiertoliittymässä Vilho kääntyi väärin asunnon lähellä. Tähän turhautui 52 sekuntia. Näin miten Vilho oli pettynyt.
Susivuoret ovat keskiluokkaisia, koulutukseltaan kallellaan yläluokkaan ja käyttäytymiseltään työväenluokkaisia. Kiehtovaa. Varmaan tästä johtuen he viihtyvät autotalleissa, vajoissa ja kaikenlaisissa tilapäismajoituksen kaltaisissa pikku purkeissa. Nyt majapaikkana on omakotitalon lisärakennus tai jonkinlainen eilntasosiipi, jossa fasiliteetit ovat kuin kesämökillä.
Fantastista.
Huomaan asunnolla, että Annikki puhuu lähes virheetöntä Valencian-espanjaa. Kielessä ei ole varsinaisia painotuksia, mutta eteläinen, ei-skandinaavinen nuotti.
Mielenkiintoista. Ehkä Italiasta ja italiasta. Italiasta, definitely.
Näen myös miten Vilho jäätyy, koska hän pelkästään kuuntelee, eikä hän ymmärrä juuri mitään pyöreästä granadalaisesta puheenparresta. Annikki ymmärtää kaiken kaikesta.
Mielenkiintoista.
Tuollainen unelias tantta, joka ryhdistäytyy kaiken kritiikin jälkeen, nousee kaiken haukkumisen keskeltä ja hoitaa sen mikä on merkittävintä.
Asunnon mies häipyy passien kanssa puhumatta koskaan mitään muuta kuin espanjaa. Vilho tekee sitä missä hän on hyvä eli kantaa matkalaukut ja tavarat asuntoon. Huomaan ettei Annikki edes yritä tuoda tavaroita asuntoon. Kiinnostava yksityiskohta, tuossa elämässä onkin jonkinlainen järki ja järjestys.
Myöhemmin autolla Vilho tarkastelee varmaan auton valoja peläten akun tyhjentyvän, tutkii typerää vihkoaan. Isäntä tulee pyytämään allekirjoituksia. Huvittavaa on se, että Vilholla on kynä kädessään, työpaikan mainoskynä, eikä hän hetkeäkään ole kuutamolla. Kirjoittaa kirjanpitoon allekirjoitukset, kahdesti. Ukko tuo samalla passin ja henkilökortin. Vilho on käyttänyt tässä maassa 6 x sanaa "si" ja kerran "bueno".
Annikki saapuu katsomaan, ukko on kadonnut.
Vilhon mukaan rupateltiin niitä-näitä.
Susivuoret lähtevät kauppaan. Se on muuten järjettömän kiinnostavaa. Siksi en kerro siitä.
Aikanaan Susivuoret palaavat ja saavat päivän ateriansa kello 1845. Salaatti tekee kauppansa.
Asunnossa on viileää, ulkona on toki ikivihreät köynnökset, mutta nyt korkeus on 1064 metriä ja ollaan kesämökkimäisessä sivurakennuksessa, .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti