12.4.2015

13. Egeristä länteen eli paluu minareetilta Budapestiin

Egerissä tehdään aamukierros ja sää alkaa olla todella aurinkoinen. Aiemmin mainittu minareetti käydään katsomassa ja sitten kavutaan kaupungin linnavuorelle katsomaan maisemia.

Minareetti on 1600-luvulta ja se jäi jäljelle, kun vieressä ollut moskeija lanattiin vuonna 1841. Minareetti on hoikka hiekkakivitorni ja korkeudeltaan 40 metriä. Huipulla olevaan puolikuuhun on laitettu risti jatkeeksi. Minareetin sanotaan olevan pohjoisin osmaanivallan monumentti Euroopassa. Nykyään sinne pääsee turistikin kapuamaan, mutta torni ehti olla 150 vuotta suljettuna.

Aurinko paistaa kirkkaana kun matka jatkuu linnavuorelle. Siellä pyörii koululaisryhmiä ja Susivuoret käyvät linnoitusmuureilta maisemia katsomassa kaupungin suuntaan. Nähtävästi linnalle tarvittiin lippu, mutta sisäänkäynnissä oli sen tasoinen koululaiskaaos, että kukaan ei kiinnostunut kaksikostamme.

Eger on pieni ja erittäin miellyttävä kaupunki, mutta sen nähtävyydet eivät pitkään rasita ketään. Kaupungissa voisi hyvin olla pari kolme iltaa ja käydä syömässä hyvin ja istua kahviloissa. Mutta tämäkin pieni visiitti tuntuu melko riittävältä. Jos aikaa olisi enemmän, se käytettäisiin kaupungin viiniliikkeiden ja kukkuloilla olevien viinitarhojen tutkimiseen. Suositeltava kaupunki.

Nyt on aika ajatella jo paluuta. Budapestiin ei ole pitkä matka, mutta siihen varataan hyvin aikaa. Vilho olisi halunnut lähteä Egeristä itään, sillä viereinen merkittävä paikka lähellä on Tokajin viinialue. Muuta nähtävää täällä päin olisi Bükkin kansallispuisto kukkuloineen.

Nyt on kuitenkin mentävä länteen. Kaksikkomme käy automarketissa ostamassa tuliaisia kotiin: muutaman viinin ja puoli tusinaa paprikatahnatuubeja ja muutaman pussin paprikajauhetta. Viimeisiä eväitä varaillaan asunnolle.

Yhdessä liittymässä Vilho ajaa hieman ohi ja joutuu kiepsauttamaan auton takaisin. Käännös osuu suoraan edullisen bensa-aseman pihaan ja nyt vuokra-auto voidaan tankata loppukuntoon, kun perille on enää 20 kilometriä. Unkarissa näyttää asemilla olevan usein vierekkäin itsepalvelupumppuja ja palvelutankkausta. Itsepalvelutankkauksessa pumpusta saa heti polttoainetta ja sitten käydään vaan maksamassa kassalla. Homma käy siis helposti. Monessa maassa pitää nykyään käydä maksamassa kassalla ensin jokin summa ja sitten sen verran saa pumpusta. Unkarissa vastaan ei tule lainkaan kortti- tai seteliautomaatteja, vaan kassalle maksetaan mutta homma tosiaan sujuu.

Vilho kieputtaa viimeiset kilometrit mobiiliaan tiukka ilme kasvoillaan ja keskittyminen on kovaa. Kaupunki on iso, liittymät suuria ja niin vauhtia kuin kaistojakin on paljon. Mutta kaikki menee hienosti ja auto saadaan vuokraamon eteen turvallisesti. Vilho ajaa auton jalkakäytävälle, sillä vuokraamolla ei ole lainkaan parkkitilaa toimistolla! Vuokraamo on hyvä vakiofirma, jota Vilho käyttää aina kotimaassaan ja usein ulkomailla. Mutta täällä Budapestissä henkilökunta on joukko täydellisiä pässejä. Vilho menee avainten ja papereiden kanssa tiskille ja kuittaa ekan palkautuspaperin. Äijä ottaa avaimet ja dokumentit tiskilleen mutta sählää jonkun muun asiakkaan kanssa samalla ja sanoo, että kollega katsoo auton.

Kollega marssiikin reippaasti pihalle. Kahdesti auton kierrettyään, ukko kysyy avaimia. Vilho kertoo, että siellähän ne ovat jo teidän tiskin takana. Kaveri kysyy, että onko tämä auto kuitenkin sinun autosi? Vilho alkaa jo miettiä olevansa piilokamerassa. Avaimet haetaan, auto kierretään vielä pari kertaa. Sitten käydään kuittaamassa taas palautuspaperi.  Vilho laskee kuitanneensa 5-6 paperia vuokratessa. Suomessa kuitataan vain sopimuksen firman kappale ja auton palautus, vuokraustilanne kestää 3 minuuttia. Belgiassa sama homma, palautuksenkin Vilho kuittasi siellä vain sähköiseen vehkeeseen ja se oli siinä. Unkarin pojilla on paperisota verissä ja byrokratia huipussaan - Vilho vinoilee koko ajan keisariajan byrokratiasta, sillä se tuntuu vaivaan Unkaria laajemminkin. On aivan kuin muutamissa unkarilaisissa toimissa olisi yhdistynyt saksalainen pedanttisuus itäeurooppalaiseen yltiöbyrokraattisuuteen. Lisäksi vaikuttaa siltä, että esim. vuokraamossa vain yhdellä noista kuudesta on valta ja muut viisi pyörivät, kuten Vilho sanoo, kuin paska potussa.

Mutta vuokraus meni muuten hyvin ja autohan oli otettu käyttöön 6 päivää ennen vuokrausta, joten aika tuliterä peli oli alla. Toimistossa työnsä tekevä virka-Vilho ei vaan ymmärrä tehottomuutta ja byrokratiaa kovin hyvin, eikä koskaan turhaa sellaista.

Metrolla ajellaan kotiin ja niin palataan Budapestin asuntoon. Seikkailun jälkeen käydään vain kulman takana tutussa wokkipaikassa syömässä ja ilta levätään kotona. Sää on alkanut kirkastua ja lämmetä pääkaupungissakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti