Jollain ihmeen vippaskonstilla Vilho on päätynyt Unkarin toiseen laitaan Pécsin kuohuviini- ja kulttuurikaupunkiin. Vilho hörppii punaviiniä ja katsoo toosasta Italian cupin peliä unkariksi perusteellisesti selostettuna. Mutta ennen kuin saamme selkoa vaeltavan Vilhon siirtymisestä etelämmäksi Unkarissa, meidän pitää vetelehtiä vielä reilun päivän verran Budapestissa.
Ja Vilhohan vetelehtii. Toisesta pääsiäispäivästä ei tule Vilhon pajalla oikein mitään valmista. Pari pientä kävelyä suoritetaan ulkona, mutta muuten päivä menee seuraavaa suunnitellessa. Vilho heittelee tavaroita kasaan ja katselee karttoja. Iltaa kohden hommat alkavat olla koossa ja pieni iltalenkki johtaa jälleen kerran syömään tuttuun turkkilaiseen helposti, maittavasti ja edullisesti. Urheat yritykset pariin ruokapaikkaan kilpistyvät siihen, että pyhiksi osa paikoista on pistänyt ovet kiinni, eivätkä Susivuoret jaksa kiertää pitkään katuja ruuan perässä.
Näin viikko on saatu alkuun verrattain vetelästi, mutta saatu kuitenkin.
Kissa liittyy tähän tarinaan siten, että oman rappukäytävän katti säntää pihalle päivälliseltä palatessa, heti kun Susivuoret raottavat ulko-ovea. Vilho varmistelee rapussa kulkevalta koulupojalta, onko kissan ulospäästäminen okei vai ei. Poika vakuuttaa, että okei on ja direktiivien mukaan mennään.
Myöhemmin illalla Vilho havahtuu siihen, että kisu kutsuu avauspalvelua paikalle kerrostalon ovella. Ikkunan läpi kuuluu käskevää naukumista ja piahlle kurkistaminen varmistaa asian: siellähän kissa jo odottaa ovella. Hätiin hätyytetään Annikki, joka passitetaan heti portsariksi rappuun. Näin urbaani kisumirri on saanut reviirikierroksen hoidettua läheisen koulun pihamaalla ja pääsee palaamaan lämmitettyyn asuntoonsa yläkerrassa.
Koirat esittävät tässä tarinassa rapun muita meluajia. Pieni koira, jota mummo vie pihalle, tykkää välillä pistää rähinäksi porraskäytävässä ja sen tapahtuman soundit ovat ihan komeat Susivuorten asunnossa asti. Kadulla koira on ihan mukava, mutta ilmeisesti rapussa pitää testata baritonitaitoja ihan vaan mummoa ärsyttääkseen. Mummokin haukkuu aika pahasti, senkin Vilho on valitettavasti kuullut baritonin saadessa palautetta esityksestään.
***
Yöt ovat nuorempana unohtumattomia ja loputtomia. Vanhempana niistä tulee korkeintaan loputtomia, vaikka ne välillä haluaisi unohtaakin. Ainakin Vilhon tästä yöstä tulee erittäin pitkä, moniuninen ja hyvin huonosti nukuttu.
Ensin Vilhoa ei nukuta illalla, eikä oikein yölläkään, sillä taitaa taas matkustelu jännittää kokematonta Vilho-rukkaa. Sitä paitsi Vilho on taas tehnyt alkemistisia tutkimuksiaan pullojensa kanssa, eikä moinen juopottelu unia paranna.
Sitten koko yön Annikki peuhaa ja heräilee, huseeraa tablettitietokoneensa kanssa, lueskelee, pelaa ynnä huokailee ja kieppuu - tekee kaikkea, mikä varmasti havahduttaa Vilhon, jos tämä on nukahtamassa.
Vilho kyllä nukkuu hetkittäin ja näkee järjettömiä unia ja ennen kaikkea muistaa niitä paljon, sillä hän heräilee toistuvasti ja siten unet jäävät mieleen. Mutta unipätkät ovat pieniä. eivätkä sisällä pahemmin lepoa.
Armonlaukauksen Vilhon yöunien kuvitelmille antavat roska-autopartion pojat joskus mitä lie reilusti ennen kuutta. Sitten alkaa kopina yläkerrassa, hetekaako siellä heilutetaan vai testaako täti hollannikkaita? Joka tapauksessa Vilho on aamun koittaessa suhteellisen kuitti, ladattu psykedeelisillä unikuvilla ja lähtee uuteen päivään parin vierasmaalin takamatkalta tasapeliä ja jatkopaikkaa hakemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti