Eipä ole ihme, että tämäkin päiväkävely on ohjautunut kauppahallille. Nyt kaksikkomme on kuitenkin ensi kertaa hallin alakerrassa. Siellä on muutamia kalatiskejä, lisää lihan myyntiä ja reilusti säilöttyjen vihanneksien kauppaa. Hapankaali on täälläkin suosittu myyntiartikkeli ja muutkin etikkaan säilötyt kasvikset tekevät kauppaansa.
Kalakauppiaiden suurissa tankeissa uiskentelee isoja karppeja ja Vilho seuraa miten eräs pappa valitsee kalan, joka sitten poimitaan hänelle haavilla. Annikki on jo täydessä vauhdissa ja kauppa käy. Vilho miettii sitten tarkemmin kotona mitä Annikin haaviin on osunut. Pussi poikineen joka tapauksessa.
Iltapäivän kävelyä varjostaa hyinen tuuli ja selvä sateen riski. Kävelykadulla pyörii turisteja tasaisesti, mutta heikko sää pitää suuremman riemukkuuden kurissa.
Annikki ja Vilho saapuvat lopulta Pyhän Stefanin katedraalille. Kirkko on suhteellisen uusi, valmistunut lopulta vasta vuonna 1905 kymmenien vuosien työn jälkeen. Szent István bazilika on tyyliltään uusklassinen ja suuri kupoli on uusrenessanssia. Kirkon edessä on Budapestille poikkeuksellisesti aukio, mutta tätäkin harvinaista kaupunkitilaa rajaa pohjoisreunalta järkyttävä betonirakennus, joka edustaa parkkihalliarkkitehtuuria. Paikka on siten pilattu samaan tapaan kuin monen suomalaisen pikkukaupungin torimiljöö.
Kirkko itsessään on suuri, mutta sen kaltaisia on maailma täynnä. Sisällä sen sijaan on miltei barokkihenkistä kohtuuttomuutta kaiken koristelun suhteen.Vilho huomaa olevansa turistikohteessa joka on turistikohde vain siksi, että on turistikohde. Onneksi tästä hienosta kirkosta pääsee helposti pihalla ja sen voi jättää kohteesta kiinnostuneille kokonaan.
Isot pariisilaistyyliset kadut johtavat askeleet Oopperatalolle. Viralliselta nimeltään tämä musiikkitalo on Magyar Állami Operaház eli valtion oopperatalo. Päävastuu on samalla arkkitehdillä kuin katedraalissa eli Miklós Yblillä. Ooppera on avattu 1884. Tämä kermakakku sopii mainiosti monumentaaliseen mittakaavaan, jota nämä isot kadut janoavat. Se on varmasti tarjonnut juuri sellaista juhlavuutta, mitä monet kasvavat kansallisvaltiot tuolloin tarvitsivat.
Oopperalle johtavalla kadulla on muotiliikkeitä hintarekisterin yläpäästä, mutta se ei estä joitakin kodittomia asumasta sivukatujen syvennyksissä ja muutamissa kävelygallerioissa. Hieman kauempana on pääsiäismarkkinaa, mutta sää on nyt niin tuulisen kylmä, että kunnon toritunnelmaa ei pääse syntymään.
***
Iltapuolesta aikaa vietetään taas lähinnä asunnolla. Nyt Vilho kokeilee erästä paikallista antipastoa - punaiseen pikkupaprikaan on laitettu hapankaalia täytteeksi. Tämä onkin vallan mainiota, pikantti paprika on sopivan tulinen ja se rimmaa mielenkiintoisesti hapankaalin kanssa. Kerrassaan hyvää, toteaa Vilho. Nyt on aikaa myös maistella kuivaa Tokaji-valkoviiniä, lajiltaan Furmint-nimistä, käytetyn rypäleen mukaan. Tämä on maittavaa ja miellyttävää.
Illalla Annikki laittaa lampaankyljyksiä. Ulkona tuntuu miltei myrskyävän, nyt sataakin taas hetken. Ruoka on mainiota ja myrskystä huolimatta taivaalla on tähtiä.
Kannattaa tutustua myös:
http://annikkisusivuori.blogspot.pt/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti