Liikenne on paikoin kovaa matkalla Egeriin. Päivän aikana nähdään kolme kunnon kolaria: Ensimmäinen on perusristeyskolari heti Pécsissä.
Toinen tapaus on rajumpi, kun kapealla ja heikkokuntoisella tiellä rekka on ajanut ulos tieltä ja kaatunut kyljelleen. Tie on paikoin hieman korotettu muusta maastosta ja tässä pikalinja on sitten pudonnut tieltä ennen kaatumistaan kokonaan jorpakkoon. Tie on luotisuora kilometrien matkalta.
Kolmas kolaus on jo varsinaisella Egerin viinialueella, jossa maasto kumpuilee ja ajoradalla on ohituskaista aina vain yhteen suuntaan. Liikennemerkki varoittelee nokkakolareista, sillä ohituskaistat ovat tietysti ylämäkisuuntaan ja alamäkeen ajavien kiusaus raapaista ohi ohituskieltoalueella on arvatenkin suuri. Syystä tai toisesta joku on tälläkin rallipätkällä juuri ajanut oikein mallikkaasti metsään. Paikalle tulee hälytysajoneuvoa valot vilkkuen.
Mutta nyt ollaan vielä hetken keskimmäisen kolarin maisemissa. Päivän aikana Vilho ajaa muutaman kerran sivuteille, että saisi nähdä muutakin kuin taustapeiliä ja keskiviivaa. Tauot antavat pienen henkäisyn maantieltä ja mahdollisuuden päästä pois ruuhkasta tai jonosta. Täällä pustan yläreunalla vesi on usein tulvinut pelloille ja kosteikoissa on paljon lintuja. Päivän aikana nähdään kymmeniä kauriita ja niitä näkyy tauonkin aikana aika lähellä. Sorsia ja haikaroita liikkuu kosteissa paikoissa ja ilmassa raikuu muidenkin lajien ääniä.
Illalla silmät ovat täynnä pustaa, peltolakeuksia ja suoria teitä. Kymmenen kilometrin luotisuorat pätkät eivät ole täällä harvinaisia vaan ennemminkin sääntönä.
Egeriin saavutaan kello 1806 ja innokas isäntäpari on odottamassa pihassa. Suomalaiset lupasivat tulla noin kuudelta ja aika hyvin homma onnistuikin. Päivä on ollut kuitenkin myös ongelmallinen. Aamulla sattui mainittu pariskunnan hajaantuminen Pésissä ja itse päivä oli hyvin rankkaa siirtymäajoa. Ruokatauko lykkääntyi lykkääntymistään ja lopulta oltiin alueella, jossa sen pitäminen ei enää onnistunut tarjonnan puutteen takia. Päivästä tuli siis melkoinen marssi, mutta lopulta ollaan melko mukavasti perillä.
Vilho juo ison pullon olutta ja napsii verrattomia unkarilaisia suolakurkkuja hotellihuoneessa ensi hätään. Annikki tahtoo ravintolaan, joten Vilho pistää kauluspaitansa höyryhoitoon suihkukoppiin. Paita nimittäin siliää vesihöyry ansioista miltei silmissä ja toipuu siten kuljetuksesta. Siten paita päälle ja pimeään.
Susivuoret suunnistavat Egerin pikkukaupungin keskustaan ensin minareetin - kyllä minareetin - avulla. Mutta reitti osoittautuu sumpuksi, joka pitää kiertää joten pian tupsahdetaan pimeydestä kaupungin päätorille. Meno on hiljaista, mutta ei nyt aivan kuollutta.
Yleensä kaksikko kiertää keskuspaikat kaukaa ja hakee hieman halvempaa ja mutkattomampaa ruokaratkaisua sivukaduilta, mutta pienillä paikoilla uhmakkuus kasvaa. Niin nytkin. Keskustorin laidassa on hinnoiltaan fiksunoloinen ravintola, joten sinne hyökätään sisään. Paikka lupailee vielä unkarilaista muonaa, joten nyt on turha kierrellä etsimässä enempää.
Susivuoret tilaavat pullon punaviiniä, tietysti Egerin alueelta. Pullo maksaa vaatimattomasti 2400 f. (alle 10 €). Suuruudenhulluus jatkuu siten, että Annikki tilaa puolikkaan - ei sentään egeriläistä härkää, vaan ankan. Vilho ottaa kauriskeiton alkuruuaksi ja se on kerrassaan mainiota. Vilhon uskomaton pääruoka on hampurilainen - sillä sekin kuuluu päivän suositusvalikoimaan, kuten keittokin. Purilainen on hyvää höysteineen ja ennen kaikkea sen Vilho jaksaa syödä keittonsa päälle. Ja sopiihan se purilaispihvi toki punaviinin kanssa.
Pöydän toisella puolella Annikki on jo täydessä taistelussa ankkansa kanssa. Sen liha on tummaa ja erittäin maukasta. Hapanimelätyyppinen kaalihöyste on ankan kanssa niin maittavaan, että sen valmistuksesta kysytään tarjoilijalta tarkempaa tietoa.
Koko valtava ateriakokonaisuus maksaa juomarahoineen kymppitonnin, joka kuulostaa tietysti hurjalta, mutta unionin rahoissa päivällinen maksaa pulloineen sellaiset 34 €. Ateria on tasoonsa nähden naurettavan halpa - sen verran on päästy Budapestiä sivummalle, että hintataso on jo aika alhaalla.
Matka hotellille on lyhyt ja taivaalla on tähtiä. Kaupunki on pieni ja siisti, rauhallinen ja asiallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti