Tonavan rannalla tuulee vimmatusti ja sää on ottanut tosissaan kylmän käänteen. Vilhollakin on pipo tiukasti päässä. Vilhon pää on kuitenkin jäässä, ainakin kohmeessa. Edellisenä iltana paikallisten juomien analyysi on sujunut sen verran mallikkaasti, että päähenkilömme on edelleen melkoisen tukossa. Tuuli käy läpi pään, tällä kertaa pohjoisesta etelään. Siitä huolimatta Vilho puskee eteenpäin suuren virran rannalla.
Vuokraemäntä lähetti Susivuorten asunnolle siivoajan vaihtamaan pyyhkeitä ja lakanoita. Asunto on edelleen hyvässä kunnossa, mutta ainahan siivous tekee hyvää. Susivuoret jättävät siivoajan työhönsä ja lähtevät kävelylle. Ulkona vastassa on todellakin se samainen tuuli, joka riepotti kotikatua viime yönä, heilutti puita ja kolisutti ikkunoita.
Parlamenttitalo (Országház) on yksi mahdollinen keskipiste tälle kaupungille, ainakin se on niitä merkittävämpiä rakennuksia kaupungissa ja komeilee monissa kuvissa. Kokonaisuus on erittäin suuri ja Vilho ehtiikin jo vinoilla siitä, että varmaan kansanedustajat jo suunnittelevat sivurakennusta. Mutta siihen ei voi olla tarvetta, sillä mökki on kerrassaan suuri. Mahdetaanko kaikille tiloille keksiä jotain käyttöä?
Matkaoppaan mukaan kompleksissa on 691 huonetta, joten tuskin ahdasta tulee. Rakennus on tehty 1884-1902 Lontoon Houses of Parliamentin mallin mukaisesti ja yhtäläisyyttä varmasti on. Talo on komeasti Tonavan rannalla. Aurinkokin paistaa ilkikurisen kirkkaana taivaalla ja tuuli on niin navakka, että kameraa saa tosissaan pidellä käpälissään kuvatessaan.
Talon takana alkaa monumenttien vyöry, jolla ei ole loppua lainkaan. Kansallisten sankareiden jälkeen patsaat löytyvät vielä mm. neuvostojoukoille ja Ronald Reaganille. Vilho on täysin kyllästynyt patsaisiin ja monumentteihin, mutta kaipa ne jotakin tarkoitusta palvelevat.
Reipas kävelyretki tuottaa kuitenkin lopussa muutaman mielenkiintoisen ostoksen. Sopivasta marketista Vilho viimeinkin löytää edulliset näytepullot Unicumia, legendaarista unkarilaista katkeroa. Toinen pikkuputeli on Zwackin suvun klassisen viinan perusmallia 40 yrtin reseptillä. Unicumin peruversio maistuu amarolta, italialaistyyppiseltä katkerolta, eikä vahvanakaan versiona juuri viinalta. Vilhon ostama luumuversio lienee uudempaa hapatusta, mutta se onkin hyvää, kenties makeampaa, mutta vähemmän kitkerää. Pullot ovat todellakin puteleita, lyhytkaulaisia pallukoita, jotka näyttävät hyvältä.
Asunto on siivottukin kokonaan ja iltapäivällä levätään.
Illalla Susivuoret menevät lähimpään ravintolaan, jonka ohi on kuljettu sata kertaa. Kyseessä ei ole mikään kulttuuriruokala, vaan wokkipaikka. Vilho huseeraa kotonaan usein aasialaisruokien kimpussa ja wokkaa itsekin hyvin mielellään - siksi hän mielellään käy katsomassa minkälaista wokkimuonaa ravintoloissa tarjotaan.
Ravintola on todella pieni, mutta homma käy nopeasti kuten sopiikin. Vilho saa monipuolista vihannesnuudeliwokkia tofulla ja Annikki pistelee curryistä katkarapua riisillä. Ruoka on sitä mitä pitääkin. Janoon juodaan oluet. Mainio kokonaisuus maksaa juomarahoineen 16,90 €.
Pääsiäinen on tullut, pitkäperjantai ei valtavasti näy kaupungissa. Mutta eipä Vilhokaan juuri kierrä sellaisissa paikoissa missä pääsiäinen erityisesti näkyisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti