Vilho sompailee vietävästi metallinruskealla Ford Fiestalla pitkin Budapestin läntisiä rantakatuja. Tietöitä on aika paljon, mutta oikeat kaistat löytyvät hyvin ja vähitellen matka vie ulos kaupungista.
Pikatiellä matka alkaa taittua jo kovaa kyytiä, vaikka Vilho kohtelee tämänkertaista Vilhomobiilia hyvin kiltisti. Auto on vasta toisella vuokraajallaan ja mittarissa on reilusti alle 2000 km, joten turha nuorta ratsua on rääkätä.
Päivä on kirkas ja autossa on lämmintä - ulkona sen sijaan on vain 9-10 astetta ja tuulee melkoisesti. Suuntana on Balatonjärvi. Budapestin länsipuolella näkyi ensi kerran kunnon kukkuloita ja aika komeita tuntureita on Balatoninkin pohjoispuolella. Muuten tähän asti nähtyä Unkari hallitsee melkoinen tasaisuus.
Vilhosta on mukavaa olla taas liikkeellä, vaikka vähäuninen päivä painaakin pollassa taustalla. Silti on hienoa nähdä ihan uusia maisemia, muuttaa majapaikkaa. Susivuoret käyvät kahvilla ja sitten he seikkailevat taas kerran suureen automarkettiin tankkaamaan retkieväitä. Ostoksien jälkeen nautitaan mutkattomasti pizzasiivut kahviossa ja taas mennään. Balaton lähestyy hitaasti mutta varmasti.
Balaton! Vilho odottaa tuota legendaarista järveä eikä pety. Balaton on melkoisen terävärantainen ja hyvin säännöllinen, matala järvi. Sen rannat ovat sellaisenaan kaunista seutua - osasta pitävät erityisesti ihmiset ja osa on ruovikosta pitävien lintujen mieleen. Loma-asutus, hotellistuminen ja muu inhimillinen hössötys on Balatonilla suhteellisen maltillista ja pääasiassa asiallista. Osassa paikkoja on varakkaampien asuntoja, mutta nekään eivät ole erityisen ökyhenkisiä. Muissa paikoin halvempaa rantahupia ei ole järjetöntä määrää - touhu vaikuttaa kohtuulliselta.
Varmasti kauden aikana järvellä käy kova kuhina - Unkarin rantaviivathan ovat ne, mitä löytyy tämän järven, Tonavan ja parin muun joen yhteydestä. Täällä järveä osataan todella arvostaa, kun niitä ei ole kymmeniä tai satojatuhansia. Sama meno on Italiassa, jossa lätäköistä saadaan todella paljon irti.
Annikki toistelee muutamaan kerran sitä, miten Balatonin vesi on turkoosia. Siinä tosiaan on sellainen sävy, mutta toiseen tapaan kuin Välimerellä, jossa turkoosiin väriin yhdistyy yllättävä kirkkaus. Balatonin vesi on sameahkoa mineraaleista, mutta se ei näytä pahalta. Kun Vilho pysäyttää lopulta auton rantaan, vettä päästään katsomaan lähempää. Tuuli pistää järveltä kunnon laineita ja yksinäinen purjevene kiitää kohti pohjoista selällä. Tuuli on navakka ja pian Annikki kirmaa takaisin auton suojiin viluissaan.
Kausi ei ole todellakaan alkanut ja rantakylissä on hiljaista. Onneksi Annikki huomaa ruokapaikan, jonka pihalla on autoja ja ulkona "avoinna"-kyltti.
Kielitaidottomat suomalaiset saavat helposti tarjoilijapojan kanssa sovittua aterioista. Poika ei osaa suomea, eivätkä Susivuoret unkaria, mutta saksan, englannin ja viittomakielen avulla yhteisymmärrys löytyy nopeasti ummikkoporukassakin.
Ruoka on hyvää. Annikki taitaa syödä Balatonin monnia (lajinmääritys kohtasi kielimuurin) ja Vilho saa lajitelman lihoja, osan on vartaassa, sekä lohkoperunoita ja vihanneksia - Vilhon annos tarjoillaan traditionaalisesti unkarilaiselta puulautaselta. Ruoka on kerrassaan hyvää, Vilho pitää myös pikanteista paprikoista annoksessaan, samoin tuoreista ja etikoiduista vihanneksista, jotka täällä taidetaan kyllä. Annikki saa lasin valkoviiniä. Annokset maksavat palvelumaksun (10 %) ja reilun juomarahan kanssa 18.80 €.
Vilho kannustaa Fordia yhä eteenpäin ja tuo mainio uudelta autolta piinallisesti tuoksuva uusi menopeli painelee innokkaasti aina vaan. Valittu reitti väistelee pääteitä ja vähitellen myös Balatonin ylväät järvimaisemat jäävät taakse.
Edessä on miltei loputtomasti peltoaukeita, metsikköjä ja taajamia. On aika lailla hiljaista, niin kuin on kaikkialla Euroopan maaseudulla nykyään. Hiljaisuudessa on kuitenkin merkittäviä eroja eri maissa. Unkarin maaseudun hiljaisuudesta Vilholla ei tämän perusteella ole pahemmin sanottavaa. Selvää on kuitenkin se, että maatalous kyllä toimii ja traktorit tekevät hommansa. Kysymyshän onkin siitä, mitä ne muut porukat maaseudulla tekevät.
Väkeä näkyy vähän, välillä kylissä on muutama melkoisen tummapintainen kävelijä maantien pielessä, huppu tiukasti päässä. Osa on selvästi romaneja, eikä habitus kerro mistään varakkuudesta. Vilho arvioi, että hän näkee yhden ihmisen 60 taloa kohden. No, eihän sitä tiedä, voihan telkkarista tulla vaikka euroviisujen karsinnat tänään.
Mutta haukkoja näkyy paljon, samoin jalohaikaroita. Kattohaikaroiden pesiä ja itse asukkaitakin näkyy jonkin verran. Välillä paikannimet ovat pusta-sitä-pusta-tätä. Balatonin läheisyydessä miltei kaikki oli balaton-sitä-balaton-tätä. Ja toden totta, pustamaisia aukeita näkyy yhä enemmän, laajaa tasaista viljelypintaa, jota välillä metsiköt hieman kehystävät.
Pécsiin tullessa iltakahdeksan jo lähestyy. Vilhoa väsyttää, mutta fiilis on mainio. Loppuilta menee toipuessa hotellilla, televisiostakin tulee taustamusiikiksi pelejä suorana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti