- Eli kertomus siitä miten Viho poikkesi Aasiassa -
Herätys on aikaisin ja katuja kävellessä kaikkialla on pyhäaamun tunnelma, toisin sanoen hiljaista. Raitiovaunut kulkevat normaalisti ja niin päästään nopeasti rantaan. Matkaoppaista ei ollut suurta hyötyä oikean laivayhtiön löytämisessä mutta onneksi sekin asia on tiedusteltu edellisenä päivänä. Risteilyfirma löytyy Galatan sillan tyvestä itään päin vanhan kaupungin puolelta.
Vilho istuu risteilyaluksen kansiterassilla ja odottaa aluksen lähtöä. Kerrankin sitä ollaan todella ajoissa liikkeellä, hän miettii. Päivä on kaunis ja tuulinen, kansipaikat täyttyvät tasaisesti ja kansallisuuksien sekamelska on sellainen kuin turistimatkalla voi kuvitella. Pyöriminen, häärääminen ja paikkojen vaihtelu on viety huippuunsa. Niin pitääkin.
Digikamerat, puhelimet ja videokamerat ovat täystyöllistettyjä kun alus lipuu pohjoista kohden Bosporin vesissä. Innostus on suunnatonta ja Vilho on muutaman laivaretken kokeneena tietoinen, siitä, että yleensä osa intomielistä nukkuu laivassa paluumatkalla. Mutta sellainen on päivänkierto seikkaillessa.
Erityisen vaikuttavia ovat Bosporin ylittävät kaksi siltaa, vaikka ei maisemissa muutenkaan ole valittamista. Kauniita metsiä ja siistejä kyliä, palatseja, joista Vilho ei ole jaksanut lukea juuri mitään, näkyy rannoilla vuoroin Aasian, vuoroin Euroopan puolella. Lokkeja lentää alusten matkassa useita lajeja, lisäksi merimetsot kalastavat liki kaikkialla. Vilho tähystää taukoamatta delfiinejä, mutta tänään niitä ei näy.
Mustameri lähestyy ja avautuu jo rannattomana näkynä Bosporin suulla. Risteilyn kääntöpaikka on edessä ja vuorossa on usean tunnin tauko maissa. Anadolu Kavagi on harmiton kylä, jossa risteilyalukset käyvät kääntymässä lasteineen ja lukuisat kalaravintolat sananmukaisesti viittoilevat turistit tervetulleeksi. Kohteessa on vanha linnakin mäellä, mutta Vilho on luvannut itselleen, että kyseinen jonninjoutava kohde saa jäädä kokematta, sillä kohteen ainoa erikoisuus on siinä että se sijaitsee sattuman oikusta samassa paikassa kuin turistilaumatkin.
Vilho oli setänsä ja muun perheen kanssa Mustallamerellä sellaiset 30 vuotta sitten - tosin aivan toisessa päässä merta ja toisessa todellisuudessa joka kantoi nimeä Neuvostoliitto. Siitä on aikaa ja matkaa, tuumii Vilho kalaravintolan pöydässä. Toden totta, Annikki ja Vilho ovat havainneet ettei kylässä ole mitään muuta kuin ravintoloita ja matkamuistokojuja ynnä sotilasaluetta. Paikalliset kissat vinkkasivat sivummalta vaatimattoman ruokapaikan, joka osoittautuu oikein asialliseksi. Vilho syö paistettua makrillia, Annikki meribassia. Molemmat annokset ovat maukkaita ja lopuksi juodaan turkkilainen kahvi. Kahvissa on mukana niin sokerit kuin purutkin, joten kuppiin jää huomattava sakka. Herrasmies, joka avokeittiössä paistoi leipää, on tullut myös tarjoilemaan ja ennustaa ranskalaisten tyttöjen pyynnöstä heidän kuppiensa sakoista tulevaisuutta. Myöhemmin tulleet belgialaiset saavat muun muassa simpukoita ja ravintoloitsijan naapureille tuodaan teetä lasikupeissa. Tarjoilija kehoittaa kylän kissaa poistumaan terassin pöydältä ja se nousee tottuneesti pihaperkolan ohuen kaaripuun päälle, flirttailee ranskalaistyttöjen kanssa muutaman valokuvan verran ja jatkaa ohutta rimaa pitkin kaarikatolle, unohtamatta kynsien teroittamista puuhun mennessään.
Laivat saavat nyt iltapäivällä ajaa Bosporia etelään päin, joten risteily voidaan viedä loppuun palaamalla Istanbuliin. Mustaltamereltä alkaa saapua valtavia rahtialuksia ja Vilho saattaisi olla kaukokaipuun vallassa, ellei olisi jo ulkomailla. Paluumatkakin on tasaista kyytiä, vaikka väylällä on liikennettä ja tuuli on verrattain kova vastaan. Bosporin salmi on hieno paikka ja päivä on käytetty hyvin. Matkalippu on 25 liiraa ja se on kurssista riippuen siis kympistä kahteentoista euroon.
Kotiin ehditään viideksi ja naamalla on meri-ilman puhaltama puna. Vilho maistelee turkkilaista punaviiniä ja miettii, että tänään tuli sitten käveltyä Aasiassa. Mutta meret ovat houkuttelevia, edessä auennut Mustameri kutsui - miltei haastoi - jatkamaan pidemmälle. Pitäisi matkustaa enemmän, mutta hosumaan en kyllä ala, tuumii Vilho. Annikki on näemmä löytänyt kaapista lokumirasian, mutta ei saa sitä auki. Suu makeaksi, Vilho auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti