Julkaistuani merkittävän määrän kirjoja itsensä kehittämisestä ja ihmisten mahdollisuudesta täydellistymiseen, etsin uusia haasteita. Luentosarjat, kehityskurssit ja yhteistyö ihmisten kanssa eivät enää tuntuneet riittäviltä, vaan tarvitsin yhä uusia kohdattavia rajoja, uusia horisontteja, uusia ylitettäviä esteitä.
Valveuteneisuutta ei pysäytä nykymaailmassa enää mikään, eivät edes ikiaikaiset patriarkaaliset, konservatiiviset ja pysähtyneet rakenteet. Maailma muuttuu nyt kovalla tahdilla ja sen tahdin sykettä kuuntelen tarkasti, haluten olla tiedostavuuden ja hereilläolon etuvartion etupuolella.
Nykymaailman määrittää kolme peruspilaria: itsensä kehittäminen, valveutuneisuus ja ilmastonmuutos. Nämä kolme kytkeytyvät yhteen ja tästä kolmiyhteydestä löytyy myös ratkaisu kaikkeen. Tätä arvoitusta tutkin ja ratkaisen kaikessa työssäni.
Olisiko dinosaurukset voinut pelastaa? Tietysti kysymys on provosoiva, sillä Jucatanin niemimaalle iskeytynyt meteoriitti tuhosi ziljoona vuotta sitten hirmuliskojen elinolosuhteet tyystin. Mutta entäpä sitten nämä meidän dinosauruksemme – siis esimerkiksi yhteiskuntaamme täyttävät keski-ikäiset miehet, jotka ovat kovaa vauhtia kuolemassa sukupuuttoon ja omaan mahdottomuuteensa? Miten suuri pala tätä arvokasta planeettaa menee tuhoonsa näiden toksisuudessaan taantuneiden turilaiden mukana?
Lyhyestä virsi kaunis. Olin sopivassa tilanteessa ja päätin seurata erään sopivan kohteen touhuja hetken aikaa ihan vierestä. Vilho Susivuori ei ole täysin menetetty tapaus, joten haasteista huolimatta jopa hänetkin voidaan pelastaa ja päivittää. Minä teen kenttätyöni ja selvitän kuin arkeologi muinaisjäänteen elämänmuodosta kaiken. Vilhokin voi muuttua, kehittyä, herätä ja toteuttaa oikean potentiaalinsa. Siis herätys ja Susivuoren matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti