27.8.2021

1.1 Susivuoret pääsevät kuin pääsevätkin Allgäuhun

 Annikki nousee ensimmäisenä koneesta Münchenissä kellon lyödessä liittotasavallassa 0908. Kone on tullut maahan vain viisi minuuttia aiemmin; Myös tällä valtavalla lentokentällä näkyy koronan luoma autiomaa, eikä ruuhkia tunnu olevan.

Kaikki menee aivan kuten ennenkin täällä on mennyt, retkihän on Susivuorten kuudes alppikeikka. Laukut saapuvat aika nopeasti (0932) ja sitten päästään minimaaliseen vuokraamojonoon. Kohtelias nuorimies taikoo Vilholle Mini Countrymanin varatun pikkuauton tilalle. Pimeässä tallissa Vilho tutkii jonkinlaisella menestyksellä ajoneuvoa ja yrittää etsiä vanhoja vaurioita. Annikki huomaa ulos ajettaessa miten vuokraamojen kolossaaliset tallitilat ovat täynnä tyhjää.

Uimaan opitaan vedessä ja uusiin autoihin tutustutaan maantiellä. Autobahn vetää ja Vilho pudottelee kehätietä kohti Germeringiä, sieltä päästään välillä yltyvässä sateessa viimein tielle 96, joka vie melkein tämän päivän maaliin asti.

Koronatietoja ei ole vaadittu lentokentällä, Saksan valtio on kuitenkin laittanut pelisäännöistä 2-3 tekstiviestiä.

Kaupassa käydään suunnitellusti Memmingenissä Lidlissä. Kellohan on vasta reilu 12. Kilometrien ja korona-asioiden lisäksi päivä on taistelua väsymystä vastaan. Pinnan alla on kuitenkin aivan hillitön riemu siitä, että koronasaarros on tässä elämässä jälleen murrettu, saatu kuonoon lentopetrolin tuoksua ja päästy pikkuisen irti kotikunnaista.

Jo iltapäivällä Susivuoret ovat Langenriedissä, Allgäun maakunnassa. Asuntoasiat hoidetaan Vilhon minimaalisella saksalla ja emännän ammattitaidolla. Annikki on tavannut parkkipaikalla heti kissan, enteet ovat hyvät.

Iltaa kohden kotiudutaan, puretaan tavaroita ja puuhataan digivälineiden kanssa. Syödään viimein jotain ja Vilho nukkuu, herää ja keittää kahvia. Iltasella ollaan kävelyllä kauniin maalaiskyläsen tiellä. Hiirihaukka ja lämminverinen ratsu isännöivät läheistä niittyä, etelässä on komeita vuoria, jotka ovat vasta paljastuneet sumun takaa, mutta pian aurinko jo laskee. 

Vilho on kuitenkin päässyt kartalle ja tietää nyt sen, että asunto on korkeudessa 843 metriä. Annikki avaa shamppanjapullon. Ulkomailla, Saksassa, aivan Itävallan rajalla – kahden vuoden jälkeen.

Erään naapurin autotalli. Pelargoniarivistön alla vihreät lehdet ovat viiniä rypäleineen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti