3. Sateisen sunnuntain sateenvarjokävely Oberreutteen

 Susivuoret nukkuvat melko pitkään, mutta hämmästyttävän hyvin he myös pääsevät liikkeelle. Ulos ei valitettavasti kuitenkaan ole kiirettä, sillä koko yön on kuurosadellut ja sama meno jatkuu päivälläkin. On sunnuntai, joten kauppojen hyllyilläkään tätä päivää ei Saksassa voi viettää. Pitää siis mennä varusteita likaamaan märille poluille.

 

 

Talolta pääsee hyvää, vaikkakin kapeaa asfalttitietä eteenpäin lähikyliin, mutta eihän täällä mitään liikennettä ole. Vilho nauttii raikkaasta ilmasta, hiljaisuudesta ja sateenkin läpi tunkevasta valoisuudesta. Jossain edessä päin on paritonnisia vuoria, mutta niitä näkee vain harvoin eikä koskaan tällaisessa sateessa.

 

Tässäkin pienessä kylässä infraan on panostettu ja pian ollaan kävelyreitillä, josta on pidetty huolta. On koirapusseille roskiksia ja kulkijoille opaskylttejä, vaikka ollaankin teknisesti jonkun pellon laidassa. Polut ovat jämeriä ja kyltit osoittavat sinne minne pitäisikin.

 

 

 Lehmät laiduntavat kuin rauhan ja pysyvyyden symbolit sateessakin ja katsovat vain lempeästi vaikka vesi valuu korvista ja turvasta. Matkalla nähdään muutamia hevosia, kanoja ja lampaitakin. Selvää on se, että pihat ja tilat on hoidettu viimeisen päälle, eikä autonromuja, romahtaneita latoja tai roskakasoja ole saatavilla missään. 

 

 

 

Oberreutte on täällä se varsinainen maalikylä, mutta ainoastaan verrattuna Susivuorten omaan kyläseen jossa on vain yksi tie. Oberreuttessa on iso kirkko ja vaikkapa kouluja, mutta ei täälläkään ole kuin bensa-asema ja pari pikkupuotia. Alppitie, Deutsche Alpenstrasse kulkee kuitenkin tämäkin idyllisen kylän läpi, nousten eilisestä Simmerbergistä. Korkeus täällä kuten kotonakin on reilussa 800 metrissä eli aika tyypillisessä baijerilaisessa asumiskorkeudessa. Tarkemmin ollaan Länsi-Allgäussa, West-Allgäussa, joka on kulttuurisen Allgäun maakunnan osa. Allgäu näkyy täällä identiteetissä, perinteissä ja vaikkapa ruuissa.

Asunnolla Susivuoret syövät valmissalaatit ja lepäilevät. Varusteita levitetään, sillä kaikki on aika kosteaa, mutta eivät sentään vaatteet. Kengät tuppaavat olemaan eniten kovilla, sillä sadeviitat tai sateenvarjot eivät niitä suojaa. Varusteet on valittu vuoristoreissuja varten, eikä rinnepoluille ole asiaa kun sataa. Siksi mitääm täydellistä sadevarustusta ei ole edes tavoiteltu ja nämä odottelupäivät mennään niillä vehkeillä mitä on.

Iltapäivän ja illan Vilho on huonovointinen ja veto on kokonaan poissa. Lieneekö lomauupumusta, mutta osansa tuntuu usein olevan sillä, että vaikka nyt ollaan vielä alamaastossa, on asunto 800 metriä korkeammalla kuin kotikunnaat. Usein Vilho on ollut alkupäivinä ilman ruokahalua ja heikossa hapessa. Eipä siinä mitään, sateen sulkiessa taivaan ja polut on ihan hyvä päivä potea mitä ikinä podetaankaan.