Nukuttuaan neljä tuntia, Vilho herää. Virtaa on täällä sydänmailla aina paljon, eikä tässäkään korkeudessa ruoka maita liikaa, eikä näemmä unikaan. Ilmassa on pientä ylilatausta, odotusten täyttymystä väsymyksen läpäisemässä matkamiehen vuorokaudessa. Vilho nukkuu vielä kuitenkin kahdeksaan asti. Pieni alakerran asunto on jotenkin pesämäisen suojainen, eikä sisällä pedissä ole mitään käsitystä siitä, onko yön satanut niin kuin on luvattu.
Aamulla maa ja kaikki on kuitenkin yhtä märkää kuin illallakin. Vuoret ovat taas kadonneet näyttäydyttyään illalla.
Lähdetään kauppaan, harmaa maailma ei lupaa mitään hyvää rinnepäivää, mutta jatkuvasti Vilho tuskailee sen kanssa, että sateettomat jaksot voisi viettää muualla kuin hienon auton ohjaimissa tai supermarketeissa. Todellisuus on kuitenkin Vilhoa vastassa jatkuvilla kuuroillaan. Pienet tauot sateessa pilkkaavat koko päivän kulkijaa tauoillaan, mutta aina lopulta sataa.
Lindberg im Allgäu. Suomalainen täyspäinen ihminen aistii ensimmäisenä tällaisissa saksalaisissa pikkukaupungissa kaiken läpitunkevan hyvinvoinnin. Tässäkään kylä-kaupungissa ei ole mitään pikaiselle kulkijalle mieleen jäävää tahi erityistä, mutta onhan tämä hieno kaupunki ja täällä on kaikki mitä voi toivoa, lisäksi tulee saksalainen siisteys ja huoliteltu kauneus.
Susivuoret käyvät kaupoilla ja Vilho on kärttyinen menetetystä vuoripäivästä ja autoilun rasitteista. Ensin Aldi Süd, sitten harvinaisempi Norma. Nämä kauppareissut tehdään sadekuurojen aikana ja välissä. Sunnuntaina kaupat ovat täällä kiinni, joten nyt pitää hamstrata ja senhän Susivuoret osaavat.
Kotona satelee, mutta taivas on silti lähellä ja valoa riittää kuurojenkin aikana.
Vilho tuskastuu odotteluun ja lähtee iltapäivällä testaamaan vehkeitään lähitienoolle. Simmerbergin kylä on vieressä, sinne laskeudutaan sata metriä, osittain polkua, joka kulkee satumetsässä ja sitten teillä ja kyläkaduilla. Hautausmaan kappeli on kaunis, italialaistyylinen valkoinen temppeli.
Tie vie alemmaksi, kirkolle, mutta pian alkaa sataa. Kirkolla Vilho odottelee sateen loppumista seurakuntatalon katon suojassa, mutta kuuro ei ota loppuakseen. Edessä on paluu asunnolle häntä koipien välissä ja sadeviitassa.
Täällä on paljon pähkinäpensaita, lehmuksia, tammia ja kauniita marjapensaita. Niityt ovat siistejä, hoidettuja, samoin kuin pihat ja pientareetkin. Pieni metsätaipaleen polku valuu nyt vettä kuin pieni puro, mutta Vilho nauttii kuitenkin hämmentävän raikkaasta ilmasta ja seudun hiljaisuudesta. Valo on kaunista, mutta harvoin se tarttuu filmille.
Sade jatkuu iltapäivän, kuurot koko illan. Susivuoret ovat jumissa perusleirissään viihdykkeiden ja eväidensä kanssa. Ulkona on vain kymmenen astetta, mutta taivaanranta pysyy vaaleana kaikesta kosteudesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti