Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas.
Näinhän se suomalaisten iso kirja tietää kertoa.
Ja niin kuin me Vilhon ystävät erittäin hyvin tiedämme, ei Vilho ole mainittavasti mitään näistä luetelluista, vaan ennemminkin sitä kuuluisaa aika velikulta -osastoa. Eihän se Viltsu minnekään ole kadonnut tai jäänyt vuorille, vaan palannut kiltisti viinikuppinsa ääreen.
Toimittelen Vilhon maskotin virkaa, nimeni on Lupo. Maskotti, jota toki voi kutsua myös pehmoeläimeksi, hoitaa toimea joka asettuu keskimäärin jonnekin talonmiehen ja pelastuspäällikön välimaastoon. Riittää kun asiat sujuvat ja katastrofeilta vältytään, muun ajan voi olla sitten kuin Ellun kanat. (Tääkin on joku sitaatti; En tunne kyseistä Ellua lainkaan – vielä vähemmän hänen kanojensa vapaa-ajanviettotyyliä).
Meriselitykset eivät ole tyyliäni, mutta kun hommiin on ryhdytty, niin spiikkaan Vilhon tässä takaisin omalle estradilleen, vaikka on tänne muutenkin tunkua – monenlaista pelimannia on tällä palstalla soitellut. Antakaa kaveri kuitenkin yrittää vielä, varmaan sillä on rimakauhua ja valkoisen paperin pelkoa. En tunne kumpaakaan oireyhtymää lainkaan, sillä oma tunneskaalani vaihtelee tyytyväisyydestä orastavaan nälkään.
Piti kuitenkin sen verran sanoa, että ollaan taas matkalle yrittämässä ja täällä kotona porukka on hermona. Onneksi seurue on pitkän vuoden jälkeen väsynyttä, joten eivät ihan seinille kiipeile.
Itse en hermostu kuulemma mistään – näin juttelee mukava, vaikkakin kiivas naisystäväni Piso. En oikein viitsi stressata, sillä tietääkseni aina asiat ovat järjestyneet.
Työkseni hoitelen yövartiointia ja katselen Vilhon perään. Hyvin ollaan pärjätty vuosikausia.
Harrastuspuolella kiinnostukseni suuntautuu kulinarismiin, liharuokiin ja pääaterioihin. Yötöiden takia nukun mielelläni lounaan ja päivällisen välisen ajan. Suhtaudun asioihin maltillisesti, mutta lihapyöryköihin intohimoisesti. Palataan asiaan porukat, siihen asti kannattaa muistaa:
Kaikki järjestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti