Yöllä alkanut sade jatkuu hajamielisesti keskiviikkona. Susivuoret nukkuvat pitkään, aivan kuin muistojen typerryttäneinä, eksyneinö Baltian keskiaikaiseen maailmaan ja kielten sekaannukseen, Tosiaan, paljon Vilho miettii kielitaidottomuuttaan täällä, suomeakin pienemmän kielen sydänmailla; paikassa, jossa sanoista ei ymmärrä mitään, eikä mikään muu kieli auta lainkaan. Toki venäjä, mutta vaikka sitä täällä on paljon ilmassa, niin kuinka sitäkin käyttää? Vilho toki puhuu pari kertaa venäjää kaupassa, kun kysytään jotain liettuaksi, niin osuvinta on vastata venäjää.
Sataa tai tihuttaa, ulkona on perhanan kylmä. Vilhoa kaduttaa kadonnut elämä, hukattu päivä ja kyvyttömyys tarttua siihen, tähän tai ties mihin. Sellaisena eksyneenä pikkupoikana Vilho kulkee edelleen näitä katuja, janoisena ja katseltaan nälkäisenä, määrätietoisena, hukkuneena maailmankansalaisena.
Ausros-portti. Sinne Annikki halusi ja pääsi. Vilho työntää käsiään syvemmälle taskuun ja tekstaa välillä kaverilleen Portoon. Kuinka ollakaan, portin läheltä löytyy hieno ravintola, oikein portugaliksi nimetty Porton kukko.
Kantakaupungin kierroksen jälkeen Susivuoret palaavat Pylimoa pitkin kotiin. Täällä on synagoga ja paljon second hand -vaatekauppoja. Vilho on kylmyyteen kyllästynyt, vaikka eilen hiosti. Joka askelta Vilhon kulussa painaa jonkinlainen turhautuminen ja moneen touhuun kyllästyminen. Annikki tekee parhaansa jalkakipuisena suden perässä, mutta aina Vilho on jo jossain seuraavassa risteyksessä.
Myöhemmin, asunnolla, Vilho kertoo asioita 1980-luvulta, käynneistään Helsingissä, vanhasta elämästä, maailmasta jonka Annikki tuntee, mutta ei tiedä kaikkia näkökulmia. Vilho on todella hyvä tarinoimaan. Annikki on paatunut, kuunnellut Vilhon juttuja vuosikymmeniä – ei kehu eikä paheksu. Tyhjyyteen tarinat kulkevat, näihin rapattuihin seiniin, kauniisiin lattioihin ja hukkaan.
Sittemmin, alkuyöstä Susivuoret käyvät jälleen Saigonissa. Suomalaiseen tapaan ateriat napsitaan ajoissa ennen 2100 sulkemisaikaa.
Keväthän on vuosijuhlankin aikaa. Vastahan Susivuoret ovat olleet yhdessä 26 vuotta; – vastahan 20 vuotta sitten näillä kaduilla piipahdettiin viimeksi yhdessä.
Asunnolla Vilho jatkaa tohuaan valtaisen reppueläinarmeijan kanssa. Kaikilla näillä pienillä pehmoeläimillä on tarinansa, persoonansa ja juttunsa. Parikymmentä minuuttia Vilho pyörittää showta reppueläinten keskuudessa. Annikki on tottunut, katselee nettiä ja kuuntelee intensiivisesti sivussa.
Puhutaan kielistä, Vilho kuulostaa tylsältä väsyneestä Annikista. Pian verhot suljetaan, pimeyttä jää sisään ja ulos. Vilho on yksinäinen, eksynyt Annikin mennessä nukkumaan. Mutta epävarmuus ja heikkous katoaa pian, kun Susivuori kirjoittaa ja kuuntelee typeriä suosikkikappaleitaan kuulokkeista. Yössä on vielä hämäryyttä näin huhtikuussa.
***
Kevät kulkee toukokuuhun ja tuo Susivuoret takaisin Suomeen.
Nyt edessä on pitkä kesä kotimaassa. Pientä reissaamista edestakaisin, paljon bussimatkoja ja tuttuja juoksureissuja. Näin päästään viimein elokuuhun ja Vilho löytyy sieltä tarinansa langanpätkät ja solmii niistä uuden syksyn vyyhtinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti