Pitkää matkaa juostessa oleminen on askeleita. Oleminen on päättymätön sarja hengenvetoja, joita keuhkot ja sydän jauhavat kuin lokomotiivi, vieden puhisten miestä eteenpäin.
Yksikään askel ei jää kokematta, eikä yksikään hengenveto huomaamatta. Koko oleminen on näitä askeleita, näitä hengityksiä.
Tähän voisi lisätä kaikenlaista tilpehööriä ilmavirrasta, tossujen äänistä, hiekan rahinasta ja katseesta eteenpäin. Mutta ydinasia tulee selväksi – jos on tullakseen.
Ja jos on koko kesän töissä ennen lomaansa, niin siinä touhussa on jotain samaa. Pitkää, loputtoman oloista sarjaa kaukaista maalia kohden.
Siinä ehtii ajatella kaikenlaista. Ja olla paljon myös ajattelematta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti