Elokuun puolivälissä Vilho huomaa pääskysten kadonneen taivaalta. Jossain niitä on kuulemma vielä näkynyt, mutta eipä ole enää osunut Vilhon kohdalle.
Vähän myöhemmin, loman jo vahvasti lähestyessä, hän havahtuu mietteeseen. Syksyn vaivihkainen saapuminen ei tunnu ongelmalliselta, sillä sitä ja lomaa on vähitellen odotettu. Mutta siitä huolimatta on tuntuu vaikealta hyvästellä hiljalleen hiipuva kesä.
Suomen kesän merkitys syntyy syksystä ja loputtomasta talvesta. Muutamassa kuukaudessa maa muuttuu niin paljon, että se tuntuu toiselta planeetalta, jossain toisessa ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti