Aikanaan Vilho pääsee liikkeelle. Annikki potee edelleen tai vielä flunssaansa, mutta Vilho seikkailee helteisessä Vilnassa kohti jokea ja isoa siltaa.
Toisella rannalla teemana on selkeästi: Uutta, todella uutta ja sitten vanhaa sellaisenaan. Aika pian näkyy tiilisiä omakotitaloja ja samaan kuvaan saattaa mahtua jonkinlainen lasinen pilvenpiirtäjä. Bisnesrakentamista, jokunen ketjuhotelli, jotka saavat nimeensä "keskusta"-sanan, vaikka jokainen tietää että keskusta on vanhakaupunki katedraaleineen, ikuisesti Neriksen toisella puolen.
Vilho ottaa valokuvia, pokettaa ja maleksii. Miettii koko ajan kaikenlaista elämään liittyvää, liikaakin, mutta sellainen Vilho on. Kuvaa varpusia kukkivissa omenapuissa jossain joutomaalla, kaiken tomun ja rikkaruohon keskellä, läheltä nousevien bisnestalojen lasisessa varjossa.
Myöhemmin, lähempänä rantaa taas, Vilho näkee liikkeen, josta myydään Bentley- ja Maserati-merkkisiä ajoneuvoja. Bentley! Herranjumala, automerkki jolla ajavat ainoastaan huippufutaajat. Maserati puolestaan on auto, joka tekee Jaguareista pikkufiateja. Sitä Vilhon on pakko toljottaa liikkeen lasien läpi. Niinhän se on, etteivät ne makaroonit osaa mitään tehdä – no mitä nyt aika hyvää muonaa, Ferrareita, Maserateja ja Lamborghineja... Mutta olivathan ne Bentleytkin komeita.
Vilho kuitenkin jatkaa pölyisissä kevytlenkkareissaan pitkin Neriksen vastarantaa. Aurinko paahtaa ja joki virtaa yllättävän nopeasti. Lopulta Vilho ylittää virran ja kävelee itsensäkin yllättäen parlamenttitalolle ja kansalliskirjastolle. Sivummalla on vanha vankila, joka sekin lienee jonkinlainen vapautumisen muistomerkki ja turistikohde nykyään.
Vilho raahaa taas Maximasta vettä, viiniä ja olutta sekä pientä purtavaa asunnolle. Välipalaksi on taas paistopisteen piirakoita, mutta Susivuori himoitsee kaalisalaattia, jonka juuri toi kaupasta. Vaatimattoman näköinen rasiakaalisalaatti on ihan huippua – jotain tuoreen tai prosessoidun kaalin välistä, mutta niin maukasta.
Susivuoret lähtevät Vilhon oluttankkauksen jälkeen uudestaan Gedimino-tornin puistoon katedraalin taakse. Tämä siksi, että muuhun ei tänä päivänä paukkuja ole. Mutta jokivarresta löytyy nyt kaupungin puolelta suuri puisto ja jokivartta seuraten Susivuoret kulkevat syvällä keväässä ja vihreän sävyissä. Typeränä Vilho kuvaa virrassa kulkevaa ja sukeltavaa telkkää, sitä ennen kottaraisia. Lämpö tuntuu liiankin suurelta päivään nähden, mutta aamustahan Vilho on manannut ukkosta, hiostavauutta.
Nyt käydään Bernardiu-kadulla. Annikki haluaa nähdä vuoden 2003 majapaikan, Litinterpin hostelin. Sehän löytyy, mutta Annikin tarkkuutta tarvitaan siihen, että keskiaikaisen katukaavan kudelmasta lähteävä katu löytyy taas. Kadullehan ei ole sivukatuja, joten jos alkuun ei osaa, niin sitten sopii kokeilla toiselta puolelta eli pääkadulta. Siellähän se vanha majapaikka on, Vilho toki kävi täällä vuosi sitten.
Palataan asunnolle. Vilho juo puhtaaseen janoonsa kaksi olutta. Sittemmin käydään Shimai-ravintolassa syömässä aasialalaista nuudeliwokkia ja katkarapusalaattia. Paikka on edullinen, annokset kympin ja olut 2,90 € suurinpiirtein. Myöhemmin Susivuoret juovat skumppaa, viiniä ja kaikenlaista muuta jääkaapin kätköistä. Yö on sateisen epävakaa, viileämpi. Mutta tarinaa riittää loputtomasti, muistoja ja mielikuvia, näkemyksiä, kommentteja. Jossain kauempana tuuli puhaltaa Neristä pitkin, erehtyy sivummalla ja lopulta eksyy vanhankaupungin kaduille kadotakseen lopulta ikivanhoihin kiviin ja huomaamattomiin kujiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti