Johtuen Suomen armeijan ideologiasta, lähdimme lepopäivän jälkeen vastahyökkäykseen. Menimme ensimmäisen päivän vuorelle Ahrniin ja yritimme ylös hampaalle, joka ensimmäisenä päivänä oli meille aivan liikaa.
Emme kuitenkaan suostuneen viimeiseen ponnistukseen. Haltijat kävivät Ahrnplattenenspizt-huipulla, mutta me muut jäimme alemmaksi odottamaann.
- "Mokoman kiviä", virkkoi haltijamme ja poltti piippuaan.
Häneen yhtyivät kääpiöt piippuineen. Minulla oli hävinnyt olo. Vuori tuntui pelottavalta edessäni, mutta en koskaan ole osannut pelkoa. Silti tuntui kuin jokainen kiven kappale johon koskin putosi jonnekin ikuisuuteen. Tuuli oli majesteetillinen, hiljaisuus hallitsevaa. Alppinaakat lensivät ja toivat elämää tähän miljööseen, mutta silti olin saavuttanut rajani.
Kokenein meistä, Vilho, oli kuitenkin vieressäni. "Sota jatkuu seuraavanikin päivänä", sanoi Vilho. Vilho sanoi lisäksi sen," että kiveä on allamme ja sitä on aina yläpuolellemme".
Toinen mielenkiintoinen asia, mitä Vilho sanoi, liittyi pelkoon.: " Vuorilla voit katsoa pelon paikkaa tarkasti, voit määrittää sen millilleen missä jäädyt, paikan missä jähmetyt paikoillesi ja se voi olla parasta mitä opit koskaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti