Mikä onkaan siinä maantiessä? miettii Vilho. Veri vetää takaisin tielle, katse hakee bensamittariin ja niin kauan kuin menovettä riittää, maailma on avoin. Ibis Budget Verdunin pihalla Vilho lastaa autoa, kaivaa pullon kuplavettä autosta ja juo ahnaasti. Jääkylmä vesi nipistelee kurkussa ja hiilihappo tuntuu kitalaessa. Ulkoilma tuntuu viileänäkin hyvältä ja viime yön viininlitkiminen alkaa väistyä lopullisesti päästä.
Vilho tietää hyvin, miten viikko riittää siihen, että ei enää muista heti, monessako asumuksessa on ollut ja konseptihotelleissa huoneen numero ja ovikoodit pysyvät päässä korkeintaan 16 tuntia, sitten edessä ovat uudet ovet, uudet lukot ja uudet nimet kaikelle. Vilho miettii sitä, miten hotelleissa ravaaminen tekee sen, että yhä helpommin kulkee nurkissa kuin tuntisi paikat, eikä hämmästy käytävissä, väliovissa, erikoisissa rapuissa tai oudoissa hissiratkaisuissa. Ja aina on valmis lähtemään eteenpäin, kohti uusia avaimia, kauko-ohjaimia, parkkipaikkoja ja aamiaisia.
Robusti maitokahvi on tehty cappuccion tapaan ja se pelastaa jo itsessään aamun, puhumattakaan suuresta voisarvesta. Läheisestä leipomo-kahvilasta irtoaa tämä aarre ja sitten maantie jo kutsuu.
Päivä on maaseudun. Vielä Sedanin suuntaan ajellessa maastossa on paljon asemia, linnotteita ja hautausmaita. Monumentteja on kaikkialla. Vilho katselee yhtä tuhottua kylää, mutta samalla luonto aina vie huomion. Haukkoja nähdään valtavasti - päivän aikana 45 kappaletta, osa hyvin läheltäkin ja niistä saadaan kuvia. Pelloilla on kottaraisia, pensaissa punarintoja, kylissä varpusia ja nokivariksia sekä naakkoja. Annikki saa loistokuvan tien vieressä olevasta ketusta. Taivalla on taas kurkiakin, muutama aura nähdään.
Sedanissa Vilholle riittää vain pyörähtäminen, se on sitä turistin arkea, ohittamista ja valitsemista. Sitten maalaisteitä pitkin kohti Reimsiä. Maastoa hallitsevat silmittömät peltoaukeat, kooltaan suuremmat mitä Vilho on aiemmin nähnyt. Viiniköynnöksistä ei ole jälkeäkään, nämä ovat vilja- ja rehupeltoja. Päivää hallitsee utu, joka on puolipaisteisna päivänä noussut kylmän yön kosteudesta.
Reimsin katedraali näkyy silhouettina taivaanrannassa ja Annikki luotsaa kuskiaan asuntohotellille. Jälleen uusi majapaikka, asettuminen asuntoon ja parkkihalliin, sitten kauppareissu välipalojen jälkeen ja lepoa. Annikki hoitaa pyykit talon pyykkituvassa. Pääsiäinen jatkuu, on mahdollisuus syödä hyviä eväitä, juoda Médocin punaista ja lähikaupan shamppanjaa. Ja olla hetken ajattelematta huomisen konseptia tai formaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti