Ensimmäisenä ei Vilholle tullut mieleen ajatus luontomatkailusta, kun hän aiemmin mietti Luxembourgia. Ardennien tuntumassa maan pohjoisosat ovat kuitenkin täysin maaseutua ja alueella on paljon kävelyreittejä, samalla kun korkeusprofiilit alkavat komistua.
Päivän toimet johtavat luontopoluille ja pieneen metsäkävelyyn, vaikka seutuja katsellaan paljon myös autosta. Taivaalla Vilho näkee kolmen kurjen ryhmän ja puissa liikkuvat pähkinänakkelit, puukiipijät ja tiaiset. Hallitseva petolintu on edelleenn isohaarahaukka, niitä päivittäin näkee helposti tusinasta kymmeniin.
Vilho jaksaa hämmästellä vuokratun asunnon huikeaa siistiyttä. Asunto on siis Saksan puolella ja siellä kaikki asiat ovat kohdallaan. Huoneisto myös lämpiää, laitteet toimivat ja sisustusratkaisut ovat päteviä. Ja kuten todettu, missään ei ole tahraakaan. Preussilainen kuri ja näppituntuma herättävät Vilhossa puoliksi ihailua ja puoliksi pelkoa - kenties jostain kumpuaa ripaus kapinaakin? Mutta nuhteeton huusholli saa kyllä kiitokset ja mielessä ovat tarkkana leväperäisemmät asumukset niissä matkailumaissa, joissa aurinko ja ripaus eksotiikkaa kuittaavat pikkupuutteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti