Vilho katselee italialaistyylisen konseptiravintolan lauantai-illan menoa. Saksalaisnuoret tapaavat ystäviään, syövät ja keskustelevat pöydissä. Meno on kaikkiaan hyvin siistiä, vaikka monen edessä on tuoppi hyvää paikallista, olutta kölschiä.
Ravintola on pikkuisen trendikäs, nuoren väen paikka ja taustalla jumputtaa musiikki kuin teinien vaateliikkeessä tai yökerhossa. Missä minä olen, miettii Vilho. Tosiaan, päivän seikkailuja pitää pikkusen kerrata.
Vilho ja Annikki ovat lentäneet iltapäivällä Helsingistä Frankfurtiin. Frankfurtissa on koettu pientä seikkailua, kun autonvuokrausta on selvitelty kahdessa terminaalissa. Kaikki on mennyt hyvin, mutta samalla kello on käynyt säälimättä. Rauhallisesta startista ei ole tingitty, sillä autoa haltuun otettaessa Vilholla ei ole mitään kiirettä. Menopeliin pitää tutustua ja olla valmis baanalle. Sitten voidaan mennä kovaakin.
Frankfurtista Vilho on kurvannut kuuluisalle saksalaiselle moottoritielle ja kohti Kölniä. Illan pimetessä valtava katedraali on näkynyt silhuettina ja hotellikin on löydetty, sekä ennen kaikkea parkkipaikka Deutzin kaupunginosasta.
Vaikka ohjelma on ollut yksinkertainen, päivä on ollut pitkä. Vilho ja Annikki ovat syöneet ja lähtevät hotellille. Ulkona on kylmä, tuuli on hyvin pureva. Kadut ovat rauhallisia, hyvin siistejä ja meno kertakaikkiaan maltillista. Matka on saatu taas käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti