Vilho potee vähitellen poistuvaa lentsua ja siivoaa lauantaina asuntoa. Huushollihan on hyvässä kunnossa, sillä kotona ollaan oltu vain viikko ja ennen Italian-matkaa tehtiin suursiivous. Asunto onkin melko pian hyvässä lyökissä. Tavarat Vilho pakkasi jo viikolla aiemmin, eikä sekään vaikeaa ollut, kun edelliseltä matkalta vasta palattiin.
Sunnuntaiaamuna lähdetään taas lentokentälle ja siellä sopivasti ns. Baltian porteille eli lähialueen lähtöalueelle, tällä kertaa alakerran 23B-portille. Sieltä Vilho lähti tasan vuosi sittenkin Liettuaan.
ATR ei ole täynnä tänään. Matka-aika on lopulta 1 h 30 minuuttia ja vaikka Vilho oli jo unohtanut, niin kyllähän tälläkin lennolla ehdittiin mustikkamehut tarjota. Susivuoret ovat nelosrivillä, moottorin lavat käyvät Vilhon oikealla puolella tiuhaan.
Näkyvyys on hyvä ja säähän on kesäinen. Espoosta näkyy mainiosti Leppävaaran ostoshelvetti ja rajalta Vermon ravirata. Lauttasaaren yläpuolella näkyy hyvin Kuusisaari, Lehtisaari ja Kaskisaari - paremman väen asuinsaaret, jotka ovat Vilholle tuttuja Suomen suurimman juoksutapahtuman takia, - tuttuja suorastaan metri metriltä.
Vilho on tohkeissaan näkymistä. Tuskin Espoon/Helsingin saaristo on kadonnut näkyvistä, kun ollaan jo Naissaaren tuntumassa Tallinnassa. Tallinnaan tullaan itäpuolelta Rohuneemen päälle, Aegna-saaren sivuitse. Vähän on utua, mutta Vilho kuvaa ja videoi Tallinnan vanhaa kaupunkia ja lännempänä olevaa pyöreää kaupunginosaa, uudempaa asutusaluetta Öismäkeä (Öismäe).
Seuraavana edessä on Riianlahden pohjoispohjukka, Pärnunlahti. Kaupunki näkyy vähän utuisena, mutta Pärnujoki hienosti. Sitten vähitellen irrottaudutaan Riianlahdesta ja kone kulkee kohti Latviaa, sitten pian Liettuaan.
Lähempänä Vilnaa pellot ovat jo selvästi vihreämpiä kuin Suomessa. Useita kovasti mutkittelevia, erikokoisia jokia näkyy koneesta.
Tälläkin kertaa laskeutuminen on aikamoista rynkytystä. Liettussa on lämmin ja lämmintä ilmaa tulee vastaan alhaalta. Itse lento on ollut täysin tasainen, mutta laskeutuessa surffataan ihan riittävästi. Mutta laskeutuminen on pehmeä ja turvallisen tuntuinen.
1304 kone on maassa, ulos sieltä päästään 1311 ja bussissa vietetään 1313-5 ja sitten ollaankin jo terminaalissa vessaa hakemassa. Kassit saadaan pian. Terminaalin edustan "bussiasemalla" Vilho ravaa Narvesen-kuppilaan äärioikealle ja ostaa molemmille bussiliput kentällä ja takaisin. Vilholla on Vilnius-kortti vielä jäljellä, sitä pitää vain ladata.
1326 ollaan jo bussissa 3G, joka oli valmiina. Vauhti on hyvä, sillä pian kuljetaan aurinkoisella Gedimino-pääkadulla ja siten asunnolla ollaan kello 1400.
Ulko-oven ovikoodi oli tiedossa ja asunnon ovella oli koodilukon takana avaimet. Näin taloon on päästy ilman isäntäväkeä tai muuta sosiaalista kanssakäymistä.
Koko rappu vaikuttaa aika lailla apartment-tyyppiseltä huoneistohotellilta, mikä ei välttämättä ole paha asia. Huoneisto on siisti, valoisa ja erittäin viihtyisän oloinen. Puulattiat, korkea katto ja kohtuullisen vähän kalustusta, mutta laadukkaasti ja riittävästi kuitenkin. Kaikkea hallitsee kuitenkin kesäinen kevätpäivä, joka tekee tästäkin tuokiosta erityisen miellyttävän.
Vilho käy kulmakaupassa eli IKI-supermarketissa. Muutama kylmä juoma ja paistopisteen piirakoita + pizzapalat. Vilho kaappaa mukaan myös retken ensimmäisen skumpan, Alitan Medium Dryn. Pari pakollista vesipulloa.
Susivuoret tankkaavat asunnolla ja sittemin iltapäivän edetessä päättävät käydä vielä kaupassa. Alkoholinmyynti loppuu kello 15 sunnuntaina, joten retkestä tulee siltä osin kuiva. Tuodaan jugurtteja ja tuoremehua, jotain vararuokaa, leipää ja perustarvikkeita.
Vilho on vielä hyvin toipilas ja hän kömpiikin viiden maissa petiin päiväunille. Siinä meneekin pari tuntia mukavissa merkeissä, mitä nyt lepäävä Annikki välillä lyö kuorsaavaa, puolikuntoista susiparkaa. Näin kuitenkin lepohetki rytmittyy mukavasti ja Vilho on valmis kampeamaan pesulle illan suussa.
Ensimmäiseen päivään mahtuu vielä ravintolareissu.
Annikki kokee olevansa riittävän hyvässä iskussa ruokalareissuun, joten nyt mennään vähän Geddy-pääkadun toiselle puolelle ja siellä sijaitsevaan Saigon-vietnamilaisravintolaan. Täällä on hiljaista sunnuntai-iltana. Muita asiakkaita ei ole, mutta Bolt/Wolt-kuskeja käy puolitusinaa hakemassa muonaa, joten keittiö on koko ajan kiireinen.
Vilho syö Phó-keiton naudanlihalla ja sitten kanavetoisen Bao-leivän. Keitto on aivan loistava. Annikki on tilannut 2 kevätkäärylettä, ne olivat liemineen loistavia. Kääryleet olivat aika lailla enemmän kotitekoisen oloisia, kuin ne, joita kiinalaisissa ravintoloissa on kasapäin.
Vilhon Bao-leipä on sekin maukas ja mielenkiintoinen. Nuorisohan näitä syö ja tilaa aamuin illoin. Vilho miettii sitä, että on mukavaa olla kääkkä, joka ei liikaa ole ravintoloissa. Näitä purtavia osaa arvostaa ja pitää kiinnostavina, kun kaikesta ei ole tullut arkista ja tavallista. Siksi Susivuoret syövät sushiakin vain pari kertaa vuodessa; on mukavaa kun se on hyvää ja kiinnostavaa, ei mitään kaurapuuroa muiden joukossa.
Päivä on ollut merkillisen pitkä, mielenkiintoinen. On se erikoista, miten puolentoistatunnin lentomatka voi stimuloida mieltä ja tuottaa kaikenlaista pohdittavaa, tuumii Vilho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti