Annikkia on vaikea pysäyttää, kun hän näkee hedelmäkaupan naapurikorttelissa. Susivuoret ovat hortoilemassa kaupoille iltaseitsemältä ja vaikka kuljeskellaan appelsiinipuiden alla niin Vilho ei viitsi ainakaan vielä kiipeillä katupuihin hedelmiä hakemaan. Niinpä puristehedelmät haetaan kaupasta, eikä täällä tarvitse hedelmäkauppaa kaukaa hakea. Annikki tulee pian appelsiinien ja tomaattien kanssa. Ilta pimenee, vielä käydään kulman supermarketissa. Liike on pieni sumppu, jossa Vilhon kokoisen jötkäleen on vaikea jahdata tzaziki-rasiaa, mutta paikalliset eivät tungeksi, vaan ovat kohteliaita.
Yöllä kun kadut viilenevät ja Akropolis valaistaan, ilmassa on savun hajua lämmityksestä tai ruokapaikkojen grilleistä. Vilhon päässä kiertelee tukku ajatuksia ja parasta on aloittaa mausteista.
Kreikkalaisissa asunnoissa voi pian huomata sen, että enää ei olla kotoisessa maustepippurimaailmassa. Italialaiset ja ranskalaiset perusmausteet, etenkin yrtit, ovat levinneet laajasti Eurooppaan, mutta Kreikassa on jäljellä jotain orientin eksotiikkaa. Kaapeista löytyy inkiväärin ja kanelin lisäksi kuminaa, basilikaa – sinänsä kaikki tuttuja mausteita, mutta usein isoina lehtinä ja isoissa pusseissa. Osa eksotiikka on tietysti siinä, että aikansa menee tavatessa ennen kuin tietää mitä pussissa tai purkissa on. Lisäksi monesta mausteesta arvaa sen, että niitä ei ole tarkoitettu joululeivonnaisiin, kuten Suomessa, vaan perusruokiin. Vilhoa miellyttää myös se, että kreikaksi kaneli on kanéla, eli meillä ollaan oikeammilla poluilla kuin vaikkapa sanassa cinnamon. Kaneli onkin antiikkinen mauste, josta kreikkalaisilla on mainintoja teksteissään. Antiikin maailmassa maustekauppiaat pitivät tuotteidensa alkuperän salassa, mutta kaneli on kotoisin Intian ja Sri Lankan suunnalta.
***
Elinpiiri on toistaiseksi ollut kaksikolla pieni. Kotikadulla ilma on lempeää, t-paidassa ja pusakassa pärjää hienosti – ei tule kuuma eikä kylmä. Susivuoret ovat hämillään siitä, miten voimakkaasti appelsiininkukat tuoksuvat kadulla – läpitunkeva, samalla robusti ja miellyttävä tuoksu peittää hallitsee katutasossa.
Kreikkalaiset ovat mukavaa, kohteliasta ja asiallista porukkaa. Kotoisaa, tylyä vastaanottoa ei oikein tapaa. Kaupassa osa elintarvikkeista on kalliimpia kuin Suomessa. Vilho tuumailee sitä, miten kaikki paikalliset selviävät talouskurimuksessa – eivät välttämättä millään.
Niinpä näillä kaduilla voi mittailla tosissaan aikajännettä, joka hakee Euroopassa vertaistaan, siihen mahtuukin kaikki. Ateenan suuruuden päivätkin rakensivat jo paljon vanhemman päälle ja nyt ollaan ihan kipeästi tässä päivässä ja reaaliaikaisissa ongelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti