Työt rekisteritoimistolla ovat vähitellen painaneet Vilhon lähemmäksi lattianrakoa. Kevättä kohden tunnit tuntuvat raskaimmilta ja niitä on kaikkiaan paljon työkalenterissa. Maassa velloo lama ja työpaikastaan saa olla kiitollinen - se ei kuitenkaan lohduta raskaita raatajia aamun ja illan ankeimpina hetkinä. Itkua pusertaa työläisen silmäkulmaan, mutta yhtä kaikki on jatkettava ja lisättävä tahtia, kuivattava silmät ja puristettava porut tuonnempana ja taaempana.
Vilho on kuitenkin tavallisen huoleton veikko pohjimmiltaan, eikä jaksa tulostavoitteista tahi kehityskeskusteluista pitkään pillittää. Töissä Vilho on aina viihtynyt, mutta ei koskaan ole tottunut turhaan pokkurointiin, jatkuviin kokouksiin ja ylhäältä päin lahjana annettuihin järjettömiin muutosseikkailuihin. Vielä vähemmän ihmisten loputtomaan typeryyteen, jota ei päiväksikään juuri pakoon pääse.
Silti Vilho on itsekin melkoinen muutosagentti, kehittäjä ja haasteiden ratkaisija. Valitettavasti Vilhon mielikuvitus on se temmellyskenttä, missä nämä taktisen nerouden siirrot yleensä tapahtuvat piilossa yleisöltä. Toisinaan Vilho tuntuu suorastaan elävän niin sanotusti hieman omissa maailmoissaan. On tämän Vilhokin huomannut ja pitää sitä itse asiassa välttämättömänä keinona selvitä nykymaailmassa täysjärkisenä.
Pieni esimerkki Vilhon sisäisestä elämästä lienee paikallaan kirkastamaan päähenkilömme toimintaa kulissien takana.
Vilholla on päässään oma, verrattain vilhokeskinen yhteiskunta, jossa on myös mainioita virastoja, kuten Vilhon arkielämässäkin niitä tuppaa olemaan. Eräs tällainen Vilhon mielikuvitusvirasto on VEK eli Vilhoilun edistämiskeskus. Kyseisestä instituutiosta Vilho ei mainitse koskaan edes Annikille, sillä vaimon suhtautuminen kaikkeen vapaaseen vilhoiluun on usein hyvin epäilevää. Vilhon omassa keskuudessa vilhoilu on sen sijaan arvostettua, elintärkeää ja jopa suojeltua toimintaa.
Vilhoilun edistämiskeskus (VEK) on vuodenvaihteessa saanut käyntiin nerokkaan säästöhankkeen, jossa kirjahyllyn teoksia on myyty pois, annettu tilansäästömielessä velipojalle ja muutenkin kaikin tavoin poistettu turhaa tavaraa teosluettelosta.
Tässä yhteydessä VEKin suurhankkeena on ollut myös se, että Vilho on halunnut - ihan säästömielessä - hyödyntää edullisesti aikoinaan hankkimansa Budapestin matkaoppaan. Hanketta varten Vilhon on hankkinut projektipäälliköksi Annikin (tämän ehkä tietämättä). Motivoitunut projektipäällikkö - Annikki - on vähitellen vihkiytynyt työlleen ja sittemmin investoinut joitakin saturaisia lentoon ja majoitukseen. Lomia on varailtu, autoja vuokrailtu. Projekti on ollut huikea menestys alusta asti. Perheen on vallannut jälleen matkainnostus, joka iskee ainoastaan kuusi kertaa vuodessa.
Matkainnostuksen kantamana on samalla jo suunniteltu jo muitakin retkiä. Vilho on lisäksi hankkinut Budapestin kartan; sittemmin kirjastosta on löytynyt koko Unkarin kartta ja tukku lisää matkaoppaita.
Omaa, kaiken aloittanutta matkaopastaan Vilho ei ole ehtinyt edistämishankkeen vauhdittuessa juuri tutkiskella, mahtaako sitä viitsiä edes mukaansa ottaa?
Juuri tätä on vilhoilu, juuri tätä on vilhoilun edistäminen tyypillisimmillään. Nyt on vaan syytä odotella että Vilho pääsee Unkariin muutenkin kuin mielikuvituksensa siivillä. Ensin pitää kuitenkin vilhoil... ei vaan ahkeroida muutama päivä rekisterivirastossa ja esittää täysipäistä.
Jaahas, Vilho onkin jo maailmalla. Perheen jatkuvan sairastelun ansiosta matkasuunnitelmat ja ennen kaikkea ajankohdat ovat jääneet täällä päässä hiukan hämäriksi.
VastaaPoista