Vilhomobiili sujahtaa Fiumicinon asuinalueen yksisuuntaiselle kadulle ja verrattain pian kirkkaan aamusään saattelemana auto pujotellaan kaikkien mutkien kautta oikean autovuokraamon talliin. Palautuskin sujuu hyvin, eikä ruuhkaa ole lainkaan.
Auto on kunnossa, matkaa kertyi 1994 km ja Vilho saadaan näin ratista irti. Hän taputtaa hyvästiksi mobiiliaan ja sitten on aika seikkailla kohti check-in -tiskejä, turvatarkastuksia ja kaikkia muita lentokentän verrattomia huvituksia.
Paluulento Suomeen kulkee sopivasti tutuksi tulleiden järvien yli, Apenniinien sivuitse ja lopulta myös niiden yli. Venetsia näkyy idässä, Alpitkin aikanaan verrattain hyvin. Lentokoneessa on sitten hyvin aikaa kerrata matkan mietteitä. Mussuttaessaan porotäytteistä ruisleipää Vilho ei aavistakaan sitä, että kotimainen lentoyhtiö lopettaa miltei samana päivänä tämänkin ruokatarjoilun. Ilmaiset leivät on sitten syöty ja tuoremehut juotu sinivalkoisilla siivillä. Vilho ja Annikki saadaan kuitenkin suunnitelmien mukaisesti Suomeen.
***
Tavernello kirjoittaa erinomaisen raportin Susivuorten seikkailuista. Tekstissä vilisee yksityiskohtia, taideteosten sekä taiteilijoiden nimiä. Kirjoituksessa on myös tulkintaa mukana sen verran, että ylintä johtoa myöten raporttiin ollaan tyytyväisiä ja kansainvälinen yhteistyö katsotaan tältä erää taas pelastetuksi. Rapakon takaakin kuuluu positiivista palautetta.
Työpaikallaan Tavernelloa kohdellaan kiusoitellen, sillä hänen raportistaan on tihkunut tietoa koko osastolle. Aivan varmasti ei tiedetä, onko tarkastaja torjunut jonkin kansallisen tason uhan vai ryhtynyt kilpasille Salaisten kansioiden kanssa. Jotain ihmeellistä ja hienoa joka tapauksessa on tapahtunut ja jotain merkillisestä raportissa on ollut, siitä kaikki ovat yksimielisiä.
Tamaran ja Tavernellon pitkä viikonloppu sujui sängyssä, shoppaillessa ja kirjallisten töiden parissa. Kaikessa näissä toimissa oli rakastuneen parin yhdessä tekemisen intoa, raikkautta ja ihanuutta. Shoppailuun Tavernello tosin osallistui etupäässä kanto- ja maksumielessä, mutta jatkuva lemmiskely ja raportin kirjoittaminen pedissä saivat kaikki koettelemukset unohtumaan.
Raportissa Vilhon seikkailut kulkivat siis teemojen kuolema, uudelleensyntyminen ja ikuinen elämä varassa.
Tamara päätti antaa lukijakunnalle sitä mitä haettiin - yhteyksiä, teemoja ja arvoituksia. Hän korosti sitä, miten Susivuoret aloittivat matkansa tutkimalla kiveen hakattuja etruskihautoja. He aloittivat ihan konkreettisesti haudoista - ryömimällä hautakammioihin. Paikassa - Nórchia - on ollut kenties jotain maagista, koska se on melko tuntematon ja tutkimuksenkin vähän tuntema hauta-alue. Tamara piti erikoisena myös sitä, että ensimmäinen kohde on ollut Nórchia, viimeinen puolestaan Norcia. Onko se sattumaa?
Maalamattomista ja koristelemattomista etruskihaudoista on siirrytty täysin maalattuun Orvieton katedraaliin jossa Susivuoret ovat keskittyneet Signorellin freskoihin. Aiheena on ollut maailmanloppu, apokalypsis. Siis haudoista on seuraavaksi siirrytty lopunajan tapahtumiin. Toisena kiinnostuksen kohteena on tuntunut olleen ehtoollisen muuntumisen ihmeen kappeli samassa kirkossa. Transsubstantiaatio-oppi on sana, jonka Tavernello kirjoittaa kolmella tavalla väärin raporttiin, mutta ihmeellinen Tamara korjaa nekin virheet.
Aika vahvaa tavaraa kaikkiaan, kaikki haudat, maailmanloput ja se transsubstantiaatiokin. Välillä Tamaraakin on hieman kylmännyt, onneksi raporttikeskuksessa (Tamaran peti) on voinut vetää peittoa päälle välillä.
Orvietosta kaksikko on kadonnut viinipellon laitaan Sinalungan käpykylään, kuin piiloon. Mutta seuraavaksi heidät on löydetty luostarista, Abbazia di Monte Oliveto Maggioresta, jossa P. Benedictus on tullut kuvaan mukaan. Jälleen on katsottu Signorellin freskoja, nyt Benedictuksen elämästä - niissäkin kuvissa on vahvaa elämän ja kuoleman tematiikkaa, Benedictus elvyttää mm. muurilta pudonneen (kuolleen) munkin ja kuvissa käsitellään myös paholaisen voittamista eri tavoin.
Luostarista he ovat kiireellä käyneet Sienassa, puuttumatta taideteoksiin. Aivan kuin Sienan Campo olisi ollut elävänä säilyneen Palio-hevoskilpailun tähden riittävän tärkeä paikka sellaisenaan. Tämä seikkailu on johtanut kuitenkin jälleen selvään piileskelyyn maaseudulla, Chiantipeltojen keskellä Toscanalaisessa pikkukylässä.
Piilopaikassa on tehty kuumeisesti paperitöitä, joka sinänsä viittaa näiden tummien tutkimusten etenemiseen. Sieltä on lähdetty ainoastaan katsomaan San Gimignanon maagisia torneja, joiden pohjimmaista tarkoitusta ei lopultakaan oikein tiedetä. Eipä ihme, että Susivuoret ovat sielläkin pyörineet.
Seuraavaksi he ovat olleet Volterrassa, jälleen etruskien, hautauurnien ja Signorellin jäljillä.
Tällaista takomista Tamara-Tavernello -raportti on - taulu taululta ja monumentti monumentilta. Eikä jää Tamaralta huomaamatta Pisan Duomon mosaiikkien yhteys Ravennaan - tuo Vilhoakin kiinnostanut idän ja lännen, etelän ja pohjoisen yhteen nivoutuminen.
Mosaiikkien perässä Susivuoret ovatkin hyökänneet Ravennaan ja luuhanneet jälleen mausoleumeissa kirkkojen lisäksi. Taas hautoja - mutta nyt taiteessa samanlaista ikuisen elämän positiivista kuvastoa kuin etruskeilla; Kristus sotapäällikön kaltaisena kaikkivaltiaana eikä enää ristinkuoleman ja surun kuvaamista kuin sydänkeskiaikaisessa taiteessa.
Raportin teksti etenee taidehistoriallis-kulttuurisena teema-analyysinä sellaisella varmuudella, että jos kirjoitus osuisi Vilhon itsensä eteen, menisi siinä suomalaiselta salaatit henkitorveen ja chiantit sieraimeen.
Vielä seuraa sivutolkulla analyysiä Assisin freskoista ja jopa San Marinosta. Teksti korostaa sitä, että sekä fransiskaanien että benediktiinien syntysijoilla on käyty - vahvan symboliikan pisteissä. Sitten raportti siirtyy L'Aquilaan - sehän on taas Susivuorille selvä kuoleman ja uuden elämän teemapaikka, nyt tällä kertaa nykypäivästä.
Raportti loppuu siihen, että siinä pohditaan matkan kulkua hautakammioiden uumenista vuorille, lähelle taivasta. Siinä on samaa vahvaa symboliikkaa kuin Susivuorten viimeisessä majoittumisessa apokalyptiseen lentomeluun ennen nousua Rooman taivaalle.
Lopussa todetaan, että Da Vilho -koodi on osittain avattu, mutta ei suinkaan murrettu. Susivuoria on syytä pitää silmällä tulevaisuudessakin, että kaikki vastaukset saadaan selville.
***
Mutta missä on Peroni, mikä "saatanan peto" hänet vei?
Saadaksemme vastauksen, meidän pitää palata Susivuorten ulkoilupäivään ja Monti Sibillineille, Norcian kulmille.
Lähellä Monte Vettorea Peroni sai Susivuoret kiinni, kun nämä pällistelivät suu auki ja kamerat laulaen näköalapaikalla maisemaa.
Joviaalisti Peroni ennakoi tilanteen hienosti ja kaahasi edellisessä mutkassa olleen refugio-majatalon pihaan. Susivuoria oli helppo seurata salaa soluttautumalla valtavien lehmien sekaan. Peroni poimi puhelimen taskustaan ja kertoi uusimmat kuulumiset Tavernellolle - ja koulutetun poliisin tavoin halusi tietysti myös ilmoittautua, ennen kuin lähtee korpivaellukselle suomalaisten perään.
Paikallisella karjalla oli kuitenkin toisenlaisia ajatuksia päivän kulusta. Lempeänä tunnettu, jättimäinen Agathe-nauta siirtyi Peronin selän taakse lyhyen puhelun aikana ja töytäisi konstaapelia hieman. Peronin voimaperäisesti kirotessa luontokappaletta, seurasi toinen tuuppaus. Tämä liike johti viestintävälineen putoamiseen Peronin kourasta lantakasaan - tuo luonnontuote ei kuitenkaan estänyt Agathea vielä astumasta Peronin Lumian päälle. Osapuilleen 640-kiloinen tuotantoeläin päätti näin pysyvästi tarinoinnit kyseisellä matkapuhelimella.
Itse konstaapeli katsoi asiakseen ryhtyä tässä vaiheessa niin sanotusti vetäytymiskannalle.
Mitä Peroni teki väärin?
Ainakin seuraavat asiat:
- hän pysäköi autonsa (joviaalisti) lehmien juottoaltaan eteen, eikä Agathe ole koskaan pitänyt sen elämäntapaan puuttumisesta
- Peronin taskusta sojotti giganttipanino (mozzarella-salaattitäytteellä) ja sekin kiinnosti karjaa
- soluttautuminen karjan sekaan Armanin puvussa oli kertakaikkisen typerä ajatus lähtökohtaisestikin
Naudat eivät kuitenkaan käsitelleet Peronin autoa, puoliksi syödyn paninon hän kuitenkin jätti suosiolla Agathelle. Peroni poistui siis alamäkeen suhteellisen nopeasti autollaan.
Puoli tuntia myöhemmin Peroni oli palannut Norciaan. Hän sai tutun herkkukauppiaan puhelinta lainaksi sen verran, että pystyi kertomaan Tavernellolle kaiken olevan kuitenkin kunnossa.
Peroni söi hyvityksesi koettelemuksistaan mittavan lounaan ll Tartufossa ja sen jälkeen hänkin - kuten kaikki muutkin tässä tarinassa - pääsi palaamaan kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti