Budapestin matkaopas on tiettävästi päätynyt Vilhon matkatavaroihin ja se kiitää muiden romujen ja rättien kanssa taivaan halki Airbus 320:n uumenissa. Konetyyppi on viimeisinä päivinä saanut kielteistä julkisuutta koko Eurooppaa järkyttäneessä lento-onnettomuudessa. Tragedian jälkeen syytä haettiin ensin konetyypistä - yhtä hyvin olisi voinut hakea autokolariin vikaa Toyota Corollasta. Vilho on viettänyt kymmeniä tunteja vaelluksillaan A320:ssä, sillä se on euro-lentojen vakituisin työhevonen. Vilho pitää konetta hyvin tylsänä, mutta sillä nämä seikkailujen alku- ja loppumatkat taitetaan miltei aina. Ei koneessa itsessään voi enää olla mitään selviämätöntä tyyppivikaa, vaikka kaikkeen syytä haetaan aina ensin laitteista, sitten yhteiskunnasta, seuraavaksi kiteytyneestä pahuudesta; lopulta pohjalle jää vain mittaamaton suru, syyllisten mielettömyys ja kaiken hulluus.
Ennen lentoa päivä on kuitenkin käynnistetty lentoyhtiön loungessa - ja se toden totta on Vilhon ensimmäinen kerta tämän palvelun piirissä. Lentopisteitä on kuitenkin kertynyt ja matkan projektipäällkkö Annikki on pannut pinnoihin vipinää, sillä johonkin ne on käytettävä ennen katoamistaan.
Lounget, ensimmäiset luokat ja muu prioritykäsittely on Vilholle vierasta ympäristöä. Koneissahan erottelu on kaikkein huvittavinta, sillä pieni verho erottaa penkit joilla shamppanjaa miltei tyrkytetään niistä penkeistä, joissa parasta tarjontaa on tuontimustikkamehu. Eriarvoisuutta on kuitenkin helpompi sietää, kun on itse siellä pienemmässä karsinassa, narulinjan, verhon tai lasiseinien takana. Niin Vilhokin operoi sujuvasti lautasineen kurkkusiivujen, kokkelin ja sämpylöiden linjastolla. Mutustaessa voi sitten pohtia hiljaa leivän kilohintaa näillä penkeillä.
Selän takana on oluthana, viiniäkin on saatavilla samanlaisista suuttimista. Sivummalla on päihteitä pullossakin, vieläpä jääpalapedillä sievästi lepäävää proseccoa. Ja Vilho-reppana touhuaa vain naurettavien kurkkusiivujen kanssa! Suunnitteleeko tuo Lapatossun ilmiselvä (sic) hengenheimolainen kenties kauneusnaamioita noista vihanneksista asidofilus-jugurtin kanssa?
Ei, Vilho on selvästi sen verran viisastunut vanhetessaan, että kaikkea ilmaista alkoholia ei ole pakko imuroida heti ensi silmäyksellä, eikä välttämättä lainkaan. Toisaalta, kellohan on jo kahdeksan aamulla, joten siitä vaan hommiin, sillä aikaisen madon lintu nappaa… Mutta Vilho pysyy kahvissa, marimekkokuvioisissa mukeissa ja tuoreissa sämpylöissä. Ulkona on kosteahko, pilvinen sää, koneita ja kenttäkalustoa menee ja tulee. Maaliskuu on loppumassa ja kylmä jakso on kääntymässä sateiseksi, hieman lämpimämmäksi. Asteita lienee kuitenkin vain kahdeksan.
Lentoasemalla on ruuhkaa, pääsiäisen matkailu on jo alkanut viikko ennen pyhiä. Vilho on odottavaisella mielellä. Retki Unkariin on ensisijaisesti lomaa, eikä Vilholla ole suuria suunnitelmia tai tarkkaa tietoa kohteesta. Kyllähän Vilho on tutkaillut oppaita ja lukenut sieltä täältä kaupungista, mutta ennen kaikkea sankarimme on lomalla työpaikastaan ja arjen ähellyksestä. Vilho ei ole siis menossa katsomaan colosseumia, eiffeltorneja, ei uimaan lämpimään veteen eikä seikkailemaan vuorille. Hän ei etsi ainutlaatuisia raunioita, tiettyä maalaustaiteen helmeä tai poikkeuksellista historiallista kaupunkimiljöötä. Vaikka kaikkea tällaista voi edessä olla, niin Vilho on ainoastaan matkaamassa työntäyteisen arjen rautaesiripun taakse, lomalle, takertumaan vilhomaiseen vauhdittomuuteen. “Toisinaan on pakko saada itsensä kiinni ulkomailta, palattava sieluunsa siellä minne on menossa”, sanoi Vilhon setä aforistisesti. Vuosien kuluessa Vilho on alkanut yhä enemmän muistaa näitä sedän sutkauksia ja suuri osa niistä on auennut vasta varttuneemmalla iällä. Niinpä Vilho matkustaa taas valkopilvien päällä, matkustaen tapaamaan itseään Unkarin pääkaupunkiin verrattain avoimin, odottavin mielin.
Ikkunapaikalle aina hakeutuva Vilho ei pääse Vantaan jälkeen näkemään muuta kuin reilusti valkoista pilvipeitettä. Seuraavan kerran maisemaa näkyy Budapestin nurkilla. Vaikutelma Unkarista on tasainen ja maatalousvaltainen tämän näytteen perusteella.
Budapestin lentokenttä on nimetty Franz Listzin mukaan, unkarilaisempi etunimi säveltäjällä on Ferenc. Listzistä voi hyvin aloittaa kielensä solmuun saamisen, sillä unkarin lausumista vaikempaan lienee vain kielen edes alkeellinen ymmärtäminen. Nyt vilhoillaankin sitten aivan kielitaidottomana ummikkona.
Annikki on selvittänyt lippu- ja reittiasiat keskustaan. Lentokentältä saadaan nopea startti bussiin 200E, jolla päästään metroverkon piiriin. Metroaseman kulkuputken suulla odottaa lipuntarkastaja, joka toteaa tiketit käytetyiksi, sillä niillä on ajeltu jo bussissa. Vyöhykelipusta ei siis tosissaan ollut kysymys. Pariskuntamme iskee miehelle seitsemänsataa kouraan ja saa uudet liput. Metromatka voi käynnistyä. Rahaa palaa kuin monopolissa konsanaan, mutta paikallinen satanen on osapuilleen 35 sentin arvoinen unionin päävaluutassa, joten vielä ei ole konkurssin aika.
Kun kaksikkomme pujahtaa metrotunnelista ulkoilmaan Pestin keskustan eteläisessä puolessa, ilma on mainio ja lauantaipäivän tohinat ovat käynnissä. Turisteja on yllättävän paljon, sen huomaa heti.
Sitten päästään asunnolle, tavataan omistaja ja saadaan avaimet. Huoneistoon ja sen varusteluun tutustuessa menee hetki. Kaksio on asiallinen ja oikeastaan viihtyisä, pientä repsotusta on muutamissa asioissa, mutta perusasiat ovat hyvässä kunnossa.
Iltapäivään ja iltaan kuuluu vain pari pientä kauppareissua. Annikki on vähintään yhtä väsynyt kuin Vilhokin, eikä varhainen herätys ja matkapäivä ole asiaa mitenkään auttanut. Illan vähitellen hämärtyessä pariskuntamme pistäytyy Tonavan rannassa ensimmäistä kertaa. Vilho hämmästelee sitä, miten voimakkaasti suuri joki näyttää virtaavan etelään päin. Joki on leveä ja tosissaan vaikuttava.
Vilho askartelee asunnon espressokeittimen kanssa, syö sitten unkarilaisia keksejä kahvin kera ja katselee samalla televisioista jotain järjetöntä ohjelmaa. Annikki on tainnut torkahtaa makuuhuoneessa. Vilho nauttii raukean väsyneestä olostaan, tekemisen hitaudesta ja siitä tiedosta, että mihinkään ei ole vähään aikaan kiire. Illalla tulee varmaan joltain kanavalta maaotteluita, niitä sopii odotella kaikessa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti