"Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää?" - niin lauloi Johnny suomalaista menestysiskelmää vuonna 1970 ilmestyneellä levyllään. Kappale lienee ainoa suuremman suosion saanut unkarilainen käännösiskelmä Suomessa.
Fredin sanoituksella alkuperäiskappale Kicsit szomorkás tuli koko silloisen Suomen tietoisuuteen nimellä "Ihana aamu". Unkarinkielinen otsikko "kicsit szomorkás" tarkoittanee suomeksi "vähän surullinen", eikä ainakaan Vilholla ole sen tarkempaa tietoa tekstin sisällöstä tai siitä, onko sanoituksella mitään yhteyttä ihaniin aamuihin.
Kipale on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, miten Suomi-iskelmää tehtiin tiukasti Euroopan musiikkilistoja seuraten ja käännösiskelmiä väännettiin esille sieltä, mistä ikinä niitä löytyikään. Näin esimerkiksi lukuisat italialaiset kappaleet päätyivät suomalaisten artistien esittämiksi ja joukosta löytyy sitten niin saksalaista kuin englantilaistakin laulua. Mutta unkarilaisia ralleja ei tule muita mieleen.
Unkarin pusta (puszta), tuo maaginen aro, tuntuu sen sijaan olevan suomalaisen mielikuvituksen jonkinlainen viettelysten puutarha. Suomalainen tango ja yhtä lailla iskelmämusiikki on täynnä viittauksia Unkarin pustalle. Vaikuttaa siltä, että pusta on jonkinlainen eksoottisuuden, dramatiikan ja eroottisuuden maaginen kehto. Pustan poika on ilmeisesti hevosia käsittelevä riuska ja tulinen karpaasi, joka pistää tyttölasten posket paprikoina punoittamaan. Pustan tytöstäkin, tuosta pustan kukasta, lauletaan toistuvasti - hänkin on ilmeisesti kaunis, riuska ja tulinen, hevostaidosta ei ole tarkempaa käsitystä.
Yleisin vuorokaudenaika pustalla tuntuu olevan yö - pustan yö - ja silloin nämä tulisielut säkenöivät mustassa pimeydessä. Toki pustan iltakin löytyy iskelmistä, samoin uinuva pusta - ja pustan kehtolaulu kuuluu myös asiaan. Iskelmissä pustalla tuikkivat tähdet, siellä on kuutamo ja tietysti pustan varjot. Laulujen perusteella lisäksi pustalla tuulee ja taatusti myös salamoi. Pelkästään iskelmien otsikoiden mukaan pustalla voi olla yksinäistä, siellä on tyttö tulisilmä ja untakin pustalla nähdään, aikanaan kuullaan vielä pustan kaikuja.
Pustaa myös ylitetään - se on taatusti vauhdikasta ja vaarallista, sillä väkisinkin homma on tehtävä yöllä joko kuutamossa tai tähtien tuikkeessa. Pustan sävel, laulu ja soitto soivat toistuvasti iskelmissä. Kaikkiaan kuulostaa siltä, että pustalla tehdään kaikkea sitä mitä Suomessa ei voida tehdä.
Yhdenlaista huipennusta kotimaisen schlagerin piirissä edustaa se, että jopa Olavi Virran esittämän legendaarisen Tango Desiréen eteläamerikkalainen pampas on pitänyt vääntää tekstissä muotoon "Argentiinan pusta". Onko tuo nyt ihme, sillä johan pusta on tullut tutuksi sävelmusiikin ystäville siinä määrin, että jokainen heti ymmärtää mikä valtava tunnelataus argentiinalaiseen lakeuteen liittyy kyseisessä kappaleessa?
Aikansa Vilho kun pohtii suomalaista pustavillitystä, alkaa jonkinlainen käsitys koko asiasta hahmottua. Pustan suosion voisi selittää sillä, että hyvin etäisen kielisukulaisen villille ja ennen kaikkea suomalaisille täysin tuntemattomalle arolle voi turvallisesti latoa joukon niitä mielikuvia, jotka aina ovat suomalaisten sielua soittaneet.
Jäyhät härmäläiset ovat aina olleet heikkoina etelän auringolle, kuumaverisille kaunottarille ja tulisieluisille ratsumiehille. Ennen sotia ja sotien jälkeen Unkarikin oli vielä hyvin kaukana Suomesta - jossain etäisyydessä mausteisena viinimaana, täynnä tulisuutta ja mustalaisviulun sointia. Paprikat, salamit ja värikkäät vaatteet kun vielä lisätään mausteiksi tuohon gulassiin mukaan, niin se on jalat alta. Taidettiinpa pusta-fantasiaan ladata aika annos myös slaavilaisen dramatiikan ja melankolian kaipuutakin, sekin vaan sijoitettiin tarpeeksi kauaksi lähinurkista eli etäälle itäisestä naapurimaastamme. Pustan mustaan yöhön mahtui siten tähtien tuikkeen alle miltei kaikki se eksoottisuus, mitä pohjolassa kaivata ja kuvitella saattoi.
Kun pakettimatkat viimein 1970-luvulla yleistyivät, päästiin Suomesta totisesti etelän maille ja aurinkorantaan. Silloin pusta unohtui rautaesiripun taakse aivan kuin risat itäautotkin jäivät navetan kulmalle. Uudet laulut alkoivat soimaan Kreikan ja Espanjan hiekkarannoille, zorbaksille, pedroille, señoritoille ja laspalmaseille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti