Kauppahallissa on sopivasti kuhinaa, kun Susivuoret kapuavat suuren rakennuksen ylätasanteelle. Vilhoa alkaa epäilyttää kovasti Annikin asuntovalinta - vásárcsarnok eli kauppahalli on hyvinkin lähellä majapaikkaa. Anni alkaakin olla pitelemättömissä, joten Vilho patistaa hänet alas elintarvikepuolelle, pois yläkerran tavarakaupoista.
Yläkerrassa tungeksii turisteja, erityisesti saksankielistä väkeä, mutta kaikki kieliryhmät tuntuvat olevan edustettuina. Myyntiartikkelitkin tuntuvat painottuvan matkamuistoihin, vaikka tavara ei olekaan mitään täydellistä krääsää. Edelleen Vilhoa ihmetyttää matkailijoiden määrä tässä kaupungissa - taitaa kevät olla kovasti vaan kaupunkimatkailun aikaa.
Alakerrassa Annikki pistää sataset ja tonnit sileäksi. Käsipuoleen kertyy salamitankoa, perunapussia, sipulia ja tomaatteja. Erityisen tarkkaan pariskunta tutkii hyvin yleisiä paprikatahnoja, joita myydään sinappituubia vastaavissa pakkauksissa. Tahna vaikuttaa hyvin kiinnostavalta ja sitä pitää ottaa pari putkiloa testaukseen - tulista ja vähän makeampaa. Paprika on muutenkin suuressa roolissa myyntikojuilla. Paprikajauhetta myydään loputtomissa matkailijoille tarkoitetuissa sievissä pussukoissa, peltirasioissa ja koteloissa. Pakkauskokoja ja tulisuusasteita on monenlaisia, mukana on lusikkaa ynnä sirotinta. Rekvisiittana on kuivattua paprikaa ja totta kai kauppahallin kojuissa roikkuu määrättömästi paprikamaustettua salamimakkaraa. Annikkikin ostaa mielestään pienen salamin ja kohta kassissa kiemurtelee melkoinen pätkä tätä paikallista erikoisuutta. Vilho tiedustelee vaimoltaan myydäänkö makkara metritavarana, kun "pieni" pötkö ei meinaa mahtua kassiin.
Erinomaisen kaupparetken jälkeen kaksikkomme tutkii saalista asunnolla. Tämäkään varustautuminen ei kuitenkaan riitä, sillä Susivuoret päättävät lähteä uudestaan pienelle kävelylle. Vaikka kysymys on tutustumisesta kaupunkimiljööseen, pakataan mukaan jälleen kauppakassit, eikä mistään museoista tai kirkoista puhuta sanaakaan.
Jaloittelu vie pohjoista kohden ja lähemmäksi varsinaista ydinkeskustaa. Lähempänä Széchenyi lánchidia eli ketjusiltaa saavutaan taas tasaiselle rantareitille. Budan puolella nousee vaikuttava mäki ja sen päällä linnamainen palatsikompleksi, jossa toimii tänä päivänä tukku museoita. Susivuoret kulkevat suurien ketjuhotellien ja joen välistä rantakatua eteenpäin. Erilaisia patsaita on siellä täällä ja osa niistä on kadulla kuin henkilöhahmoina. Turistit tietysti poseeraavat näiden hahmojen kanssa ja Vilho laukoo sarkastisia kommenttejaan kyseisestä toiminnasta. Budapestistä eivät monumentit lopu kesken, voipi olla että kaupunki vie määrän suhteen maailmanmestaruuden siinä lajissa.
Pieni sade kääntyy vähitellen suuremmaksi, mutta Susivuoret marssivat jo tomerasti kohti kauppaa, joka havaittiin jo menomatkalla. Kaupasta tullaan taas reppu notkuen ja askeleet vievät reippaasti asunnolle.
Lounasta syödessä Vilho puristelee tosissaan hankittuja paprikatuubeja. Tahnat ovat verrattomia, kaveriksi paprikaputkiloille on löytynyt vielä valkosipulitahnakin ja se on pirun hyvää sekin. Tulisempi paprikatahna on juuri sopivan tulista, miedompi muistuttaa miltei tomaattipyrettä. Molempia voi käyttää monipuolisesti ruuanlaitossa ja vaikka leivällä. Selvä miinus näissä tahnoissa on suolapitoisuus, joka näyttää olevan luokkaa 10 %.
Lounaan jälkeen kaksikko siirtyy vuodeosastolle ja pian Vilho on unten mailla. Ennen unituokiota asunnon astianpesukone on todellakin saatu toimimaan pienen tuunaamisen jälkeen. Iltaa käynnistetään kahvia keittämällä ja pienillä kirjallisilla töillä. Annikki aikoo laittaa päivällistä, kauppahallista kun tarttui yhtä ja toista mukaan. Vilho sormeilee kuohuviinilasiaan ja naputtelee hetken tietokonettaan. Pitäisi varmaan kuunnella vähän Ferenc Lisztin musiikkia, hän tuumii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti