On koittanut tällä erää neljäs ja viimeinen aamiainen Hotel Saliconessa. Osa hotellin viihtyisyyttä on ollut koko ajan paikan ystävällinen, asiakkaat huomioiva henki. Tässä hotellissa on usein urheiluporukoita ja joukkueita leirittämässä, siitä ovat muistona mm. naisten fudismaajoukkueen ja AC Sienan pelipaidat aamiaissalin seinällä nimikirjoituksineen.
Kaksi bussilastillista on jo aamiaisensa nauttinut ja ahkerat tarjoilijat korjaavat taistelun jälkiä pöytien rivistössä. Silti aina he ehtivät tervehtimään ystävällisesti ja toimittavat välittömästi Susivuorille cappuccinot.
Vilho pistelee tuoretta voisarvea suuhunsa ja saa lopuksi vielä toisenkin maitokahvin.
Susimobiili lähtee innokkaasti kirkkaaseen aamupäivään ja suuntana on Rooma eli matka vie lähinnä lounaaseen. Alkumatka seurataan Nera-jokea, josta pyydetään taimenta - sekin on eräs Norcian ruokaerikoisuus. Nera laskee lopulta Tiberiin, joten pääasiassa suunta on sama kuin matkalaisilla.
Cascata delle Marmore ohitetaan. Tätä nimeä kantaa roomalaisten luoma, keinotekoinen vesiputous, joka on lajissaan Euroopan korkein. Tieltä näkyykin, kun vettä valuu käytännössä alas vuoren seinämältä. Juuri ohitushetkellä virtaus ei ole kovin voimakas, se vaihtelee aika paljon.
Tällä matkalla Rooma ohitetaan käytännössä kokonaan, sillä majapaikka on Rooman lentokenttäkaupunginosassa Fiumicinossa. Matkalla tehdään aina valintoja, tällä kertaa on ohitettu sellaiset kylät kuin Rooma ja Firenze. Niissä on käyty ja niissä käydään myös uudestaan, mutta se on toinen tarinanippu se.
Tulevan yön piskuinen B & B -majoitus sijaitsee rannan tuntumassa, meren ja lentokentän välissä. Alue on ruutukaavaista asuntoaluetta - paikka on kaikesta huolimatta rantakohde, sillä hiekkarannat ovat hyvät, lentokentän läheisyydestä huolimatta. Aluetta ei voi sanoa "hiljaiseksi" lentokentän takia, mutta rantakausi on kaukana ja alue on autio tunnelmaltaan. Ennen huoneeseen pääsemistä kaksikkomme istuu hetken rannalla ja syö eväitä. Hetkessä on aution hiekkarannan ja loman lopun haikeutta.
Annikki ja Vilho käyvät tankkaamassa auton ennen majoittumista. Majoittumisen aluksi Viho tyhjentää ja tarkastaa auton. Huoneessa pakataan kaikki tavarat ja taistellaan romut matkalaukkujen sisään; Vilhomobiilista löytyykin kaikenlaista ja nyt kaikki pitäisi saada kahteen matkalaukkuun ja kahteen käsimatkatavaraan.
Vilho kääntää auton kaikessa rauhassa majapaikan pihassa. Aamulla kaiken pitää olla helppoa, ilman unisia peruutteluita tai edes auton tarkastamisia.
Asuinalue on miltei kiitoradan jatkeena, joten sitä kuuluisaa lentomelua on saatavilla reilusti. Vilho on sitä mieltä, että suihkukoneiden äänestä on turha narista, koska Susivuori on itse hyvin innokas tuottamaan tuota kyseistä melusaastetta maailmaan. Tämäkin tuokio elämän kiitoradalla pitää ottaa kiitollisena ja kiinnostuneena vastaan, siinä kaikki.
Illan pimettyä kuljetaan lähemmäksi rantaa ja sieltä löytyy pieni pizzeria, josta moni myös hakee noutopizzoja. Paikalla häärää kaksi naista tarjoilemassa ja pizzanurkkauksessa huseeraan mies. Keittiöllä on kenties lisää perheen väkeä. Pöydissä istuu pari jalkapallojunioria syömässä ja nämä nuoret herrat ovat talon omaa tuotantoa, sillä toinen tarjoilija pitää sen verran äidillistä kuria pojille.
Peremmällä istuu varhaisteini-ikäisiä noitia pizzaa syömässä. Halloweentytöt ovat laittautuneet viikonlopun teeman mukaisesti ja ovat aika mainioita. Annikki toteaakin, että ruokapaikka on hieno, sillä väki on täällä huolellisesti pukeutunutta.
Ilta-ateriana ovat mainiot pizzat, ruoka on hyvää ja paikassa riittää liikettä sen verran, että aterian odottelu käy helposti kansaa katsellessa. Sitten on aika kömpiä kadun toiseen päähän ja omaan huoneeseen. Käytettävänä kiitoratana on ollut jo tovin toinen suunta, joten meteli ei asuinalueella ole pahaa - mutta se alkaa taas aamuvarhaisella. Asia ei merkittävästi Vilhon uniin vaikuta, ei ainakaan nukkumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti