Erinomainen peti ja hiljainen hotelli takaavat sen, että kaksikkomme nukkuu hyvin ja pitkään. Huone on tasaisen lämmin, eikä naapureita ole. Vilho ei juuri koskaan nuku täysiä yöunia, mutta nyt se taitaa tapahtua.
Millaista se on, kun päästä paatuneen kulttuurimatkailijan kaupunkiin, jossa ei juuri ole nähtävyyksiä ja pinta-alakin on pieni? Rutinoitunut kirkkojenkiertelijä marssii sievän pikkukaupungin kaduille kuin pääsarjan mestarijoukkue piskuisella vieraskentällä, kun on arvottu kohtaamaan nelosdivarin jengi liigacupissa. Ammatillinen ylpeys tekee sen, että paikkoja katsotaan kiinnostuneina ja kuvia otetaan, kirkkoihin paneudutaan, mutta mitään tärinää ei esiinny siitä, että jokin taulu tai paikka pitäisi nähdä.
Toisaalta, monin paikoin ilmenee aitoa kiinnostusta, sillä kohteita katsotaan avoimin silmin, ilman oppaiden esimaistelua. Paineettomasti pelaava joukkue saattaa jopa ylittää itsensä, kun mieli on tarpeeksi avoin ja nöyrä.
Norciassa voi katsoa muutamaa kirkkoa, paria antiikkista sirpaletta ja nauttia ehjien kaupunginmuurien suojaamasta keskiaikaisesta miljööstä hienojen vuorien keskellä. Pääosa pienestä kivikeskustasta on lisäksi autotonta, joten herkkuliikkeiden katselussa ei tarvita silmiä selkään.
San Benedetto ja Santa Scolastica ovat syntyneet Norciassa. San Benedetto tunnetaan Suomessa Pyhänä Benediktuksena mutta hänen siskoaan Scolasticaa (Scolastica da Norcia) ei tunneta juuri lainkaan. Sisko on kuitenkin useamman kristillisen suunatauksen pyhimys.
Pääkirkko San Benedetto tuo näiden paikallisten pyhimysten merkityksen hyvin esille ja tarinan mukaan kirkko on rakennettu heidän syntymäpaikkansa kohdalle - alakerran käytävistä löytyy myös muinainen kappeli osittain kadonneine maalauksineen ja maanalaisine roomalaisraunioineen. Paikkoja saa katsella täydellisessä yksinäisyydessä.
Viereisessä siivessä on paikallisten benediktiiniläismunkkien myymälä, josta saa mm. paikallista munkkiolutta, tummana ja vaaleana.
Nähtävyyksiä ei siis ole häiriöksi asti. Sen sijaan herkkukaupat ja elintarvikemyymälät vetävät hiljaiseksi. Ruoka on tosiaan täällä mestarillista, eikä tryffeleiden ja kinkkujen myymisestä ole tehty hankalaa, vaan kaikki tuntuu luontevalta. Pääkatu on varsinainen delicatessen- juhlakulkue. Sika, villisika ja tryffeli ovat Norcian tosi kolminaisuus ruokapuolella.
Annikki ja Vilho kiertelevät aikansa kaduilla kameroineen ja löytävät yhdestä kulmauksesta myös piskuisen Il Tempietton, joka lienee 1300-luvun kappelimainen kioski, klassinen tyyliltään. Muuten katsellaan kissoja, vanhoja Fiateja ja yhä niitä herkkukauppojen ikkunoita. Lepopäivän merkissä voikin palata pian hotellille ja kerätä voimia ilta-ateriaan - toki ruokapaikkojakin on jo tiedusteltu.
***
Illan muonamittelö suoritetaan paikallisia ruokia tarjoavassa yksinkertaisessa paikassa, Cantina de Norsiassa. Ravintolan hinnat ovat pieniä ja päivällä on syöty hyvin vähän, joten kaksikkomme päättää vetää koko repertuaarin.
Alkupala-asetelmassa on pienet ruukut paikallisia keittoja, leikkeleitä ja juustoja. Tarjoilija tukee alkupaljona vielä paikallisella prosciuttolla. Keitot ovat hyvin sakeita, papu-, herne- ja vihannespainotteisia. Alkupalojen kanssa on juotu valkoviiniä, sitten myös punaista. Karahvi maksaa kolmisen euroa ja juoma on hyvää.
Ateria jatkuu primolla - Annikki saa tryffelitortellineja ja Vilho tilaa villisikagnoccheja. Ensin mainittu pasta on erittäin maistuvaa, samoin Vilhon gnocchien tomaattinen villlisikakastike, mutta gnocchit ovat, kuten aina, melko mauttomia ja erittäin täyttäviä - niin tälläkin kertaa
Pariskunta ei ole vielä täysin viisastunut, vaan etenee ns. pääruokaa, secondoa kohden. Vilho jatkaa villisikojen jahtaamista ja saa eteensä ruukullisen metsästäjän villisikapataa. Lihaa on tavattomasti ja jossain vaiheessa voimat loppuvat kesken, vaikka viiniäkin on tilattu lisää. Annikin padassa on kaurista, erinomaisen maittavaa sekin. Vilhon jo puhallellessa puolikuolleena annoksiinsa, Annikki saa vielä jälkiruokaviiniä ja paikallisia cantuccineja, pullakorppumaisia keksejä, joita dippaillaan makeaan viiniin. Tarjoilu on koko illan ollut käsittämättömän ystävällistä, mutta ennen kaikkea tehokasta. Vatsaansa pidellen kaksikko poistuu viileään yöhön erittäin tyytyväisinä.
Taivalla on tähtiä, kylmästä vuoristoilmasta on mukava kömpiä hotellihuoneen lämpöön ja sujahtaa suureen vuoteeseen voimia keräämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti