Vilho nukkuu aamusta hieman huonosti ja pyörii hereillä sängyssä. Paluupäivät ovat jostain syystä aina melko rasittavia. Vilho on kuitenkin päätynyt siihen, että matkan viimeinen päivä on varmin lupaus uudesta retkestä. Alut ja loput kuuluvat erottamattomina yhteen.
Huoneiston puulattia nitisee tuttuun sävyyn aamutoimien ja pakkausten aikana. Puuhille on kuitenkin aikaa sillä lento on vasta illalla. Valitettavasti kaupungissa sataa hiljakseen, joten viimeiset seikkailut kaupungissa ovat todennäköisesti aika pienimuotoisia.
Kaupunki on sateellakin miellyttävä. Toinen pääsiäispäivä on vahvasti hiljentävä elementti, joten keskustassa pyörii lähinnä viain turisteja ja sunnuntaikävelijöitä. Monikaan paikka ei ole auki. Hieman sivummalla on aikaa nauttia hyvät cappuccinot ja koota ajatuksiaan matkasta.
Ljubljanalle on leimallista kaupungin lähestyttävyys. Keskustan on melkein kokonaan kävelualuetta - joko kävelykatua tai sitten kaduilla on isot jalkakäytävät. Kaupunki on myös melko esteetön - infrastruktuuri on kunnossa ja kaduilla on helppo kulkea.
Liikenne on kaikkialla maltillista ja vespojen meteliä ei kuulu missään. Ilma on raikasta, kuten Vilho on toistuvasti maininnut, eikä ilmansaasterasitettakaan liikenteestä ole. Kansakunta tuntuu muutenkin pitävän siisteydestä, paikat ja kadut ovat siistejä. Koiranpaskaa tai muuta jekkua kadulta on miltei turha etsiä. Sama pätee väestön käyttäytymiseen, tässä maassa ei kiskota hihasta tai muuten ukoteta tahi vedätetä.
Halukkaalle on kuppilaa, baaria ja ravintolaa paljon, eivätkä hinnat ole korkeita. Vilho on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ravitsemuslaitoksetkin pitävät aika matalaa profiilia - Slovenia ei ole vilkkuvien värivalojen tai raikuvien torvien maa. Tämä sopii erinomaisesti Vilholle. Lisäksi hommat tuntuvat muutenkin hoituvan verrattain jämptisti, ilman liiallista päsmäröintiä tai sääntökirjalla paukuttamista.
Kiertely kaupungilla vie muutamalle lasilliselle baariin ja vaatimattomalle lounaalle. Vilholla alkaa olla vuoden lihansyönti kohta hoidettu, joten paistit eivät juuri enää maistu. Liharuuat ovat maassa hyviä, mutta niitä on nyt viime vuorokausina tullut saatua sopivan paljon.
Lentokenttäbussi lähtee ajallaan linja-autoasemalta, rautatieaseman vierestä. Sade taukoaa vähitellen ja Vilholla on sopivasti aikaa silmäillä vehreitä metsikköjä ja kevättä tulvivia peltoja. Vuorilla pyörii sumua ja pilviä. Bussi vie kentälle rauhallisen vauhdittomasti 50 minuutissa ja retken Slovenia-osuus alkaa olla valmis. Vilho keventää menoa ja syö kentän ruokalassa vain pienen salaatin.Turvatarkastus sujuu nopeasti, kunhan check-in on hoidettu. Lentokentällähän on yksi pieni check-in-käytävä, kahvila, ruokala ja kauppa - sitten suurin piirtein samat palvelut turvamuurin takana. Kiitorata on kostea illan pimetessä. Vilhon vatsa painaa balkanilaisista liharuuista, mutta mieli on sopivan kepeä. Lentokin on sopivan lyhyt, kuin räätälöity tähän vauhdittomaan matkailutyyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti