Maa on kaunis korkeudesta. Näkymää kehystävät lumihuippuiset Alpit ja alapuolella maa kumpuilee jatkuvasti vehreinä, metsäisinä rinteinä. Lentokoneen alla on harjanteiden ja laaksojen sarja, jonka toisinaan rikkoo kiemurteleva joki. Maa on keväisen vaaleanvihreä niittyjen ja peltojen kohdalta, mutta pääosassa ovat rinteillä olevat metsät. Siellä täällä on teitä ja asutusta, mutta kaikkiaan maa näyttää kauniilta ja siistiltä kuin valtavan kokoinen golfkenttä - luonto on vain luonut jotain vielä parempaa ihmisen osittain muokattavaksi. Kevät on selvästi jo pitkällä Sloveniassa.
Ljubljanan lentokenttä on pieni, jotenkin maakuntamainen. Vilho ja Annikki tuntuvat laskevan sekunteja matkalaukkujaan odottaessaan, sillä paikallisen bussin aikataulu on hyvin tiedossa ja kello on jo neljä minuuttia vaille kymmenen, kun kantamukset ilmestyvät hihnalle. Vilhon mielestä on jotenkin huvittavaa kiirehtiä bussiin paikassa, jossa ei ole koskaan ollut. Matkailijan maailma on kuitenkin järjestynyt siten, että kaikkialla kuviot ja elementit ovat pohjimmiltaan samat. Siten pariskuntamme juoksee ulos tullin vihreää linjaa pitkin, ja rakennuksen aulasta jatketaan ulkoilmaan väistellen muiden matkalaisten vastaanottajia. Ulkona paikannetaan pian bussit ja pian myös pääkaupunkiin lähtevä kyyti. Meno kentän ulkopuolellakin on hyvin rauhallista ja mitään teollisen tehokasta matkailutoimintaa ei ole nähtävissä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että aamupäiväisen unelias bussikuski nostelee jonkun kasseja kyytiin sivummalla, jossa on 4 autoa odottamassa lähtöä. Juuri tämä hiljainen kyyti on juuri lähteävä, etsitty linja-auto. Kylttejä ei ole tai lipunmyyjiä, ei vilkkuvia valoja tai väkijoukkoja. Totta puhuen bussi ei ole mikään lentokenttäbussi, vaan vain linja, joka nyt sattuu pitämään päätepysäkkiään kentällä.
Vilho varmistaa kuskilta vielä matkalaukkuja lastatessaan linjan päämäärän - ja, vastaa kuski, tämä menee Ljubljanan linja-autoasemalle. Kysymyksen verran paikallista kieltä Vilho saa päkisteltyä venäjän alkeidensa perusteella.
Kyydissä on kourallinen ihmisiä. Finnairin koneen väki on kadonnut etupäässä seuramatkakyytiin ja loput ties minne. Bussi kiertää muutamassa siistissä lähikylässä ja liukuu sitten ilman isompia ruuhkakokemuksia radan tuntumaan, Ljubljanan bussiasemalle.
Puoliltapäivin pariskuntamme on asunnolla, oikeammin hotellihuoneessa, josta löytyy piskuinen keittiö jääkaappeineen. Vaikutelmat Sloveniasta ovat positiivisia. Tietysti sää on ollut keväisen aurinkoinen vaikkakin tuulinen, kaupunki on ollut siisti ja asiallinen ja meno mukavaa. Etelämaalaista ylitsevuotavaa sydämellisyyttä täällä ei harrasteta, mutta toiminta on ystävällistä, kohteliasta ja ehkä suomalaisellekin sopivasti pikkuisen jäyhää.
Vilho ei tunne Balkania, mutta Ljubljana näyttää pikkuisen itävaltalaiselta, ehkä ripaus on itäeurooppalaisuutta ja samaa kuin Baltiassa. Italialaisvaikutteita on vaikea täällä huomata, jos niitä on. Kaupunki näyttää 1800-1900-lukulaiselta, siellä täällä on jotain art deco -tyylistä. Ihmiset näyttävät slaavilaisilta, mutta hyvin yleiseurooppalaisella tavalla - eivät niin vahvasti "itäiseltä" kuin esimerkiksi Puolassa.
Päivä on hyvin rauhallinen matkailumielessä. Siihen sisältyy vain kaksi kävelyretkeä kauppoihin ja lähialueen kartoittamista. Annikki on flunssassa ja päivä on alkanut aikaisin, joten mitään erikoisempia tavoitteita ei ole. Iltapäivällä nukutaan päiväunet, jotka helpottavat kummasti vallitsevaa univajetta.
Ilalla Vilho ehtii pohtia jälleen matkailua. Ensimmäinen päivä uudessa paikassa on aina tärkeä, aina jollain tavalla paras ja ainutlaatuisin. Vaikka ei menisi minnekään eikä kävisi oikein missään, niin siltä näkee paljon ja se on kaikki uutta. Siitä voi nauttia hyvällä omalla tunnolla vaikkei juuri poistuisi hotellihuoneestaan ja sen pehmeästä sängystä. Näin tuumailee Vilho nuuhkiessaan hämmentävän vahvaa ja hyvää Vipavan alueen Barbera-punaviiniä. Tuoksussa on suklaata, nahkaa ja toffeeta. Lasillisen loputtua on kuitenkin käytävä jo levolle, odottamaan seuraavan päivän vauhdittomia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti